Miten syömishäiriöiden hoito toteutuu hyvinvointialueilla?

THL on julkaissut selvityksen syömishäiriöiden hoidon järjestämisestä Suomessa. Selvitys on ensimmäinen valtakunnallinen kartoitus syömishäiriöiden hoitoon liittyen Suomessa. Kartoituksen tarkoituksena on tunnistaa syömishäiriöiden hoidon haasteita ja kehittämiskohteita. Selvitys on kokonaisuudessaan luettavissa STM:n hallinnonalan avoimen julkaisuarkiston kautta.

Tämä artikkeli sisältää suoria poimintoja selvityksen tuloksista, johtopäätöksistä ja toimenpide-ehdotuksista.

Syömishäiriöihin liittyvä palvelutarve on kasvanut, henkilöstöresurssi ei

Selvityksessä todettiin syömishäiriöihin liittyvän palvelutarpeen pääosin kasvaneen. Palvelutarpeen kasvu on tapahtunut samaan aikaan, kun mielenterveysoireilu on yleistynyt laajemmin lasten, nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa. Tämä laajempi mielenterveyspalveluiden kysynnän kasvu on lisännyt terveydenhuollon painetta, mikä ulottuu myös syömishäiriöiden hoitoon.

Syömishäiriöiden hoidon henkilöstöresurssi ei tämän selvityksen mukaan ole kasvanut samassa tahdissa syömishäiriöiden yleistyneen palvelutarpeen kanssa. Apua ja hoitoa tarvitaan syömishäiriöihin enemmän kuin tällä hetkellä pystytään tarjoamaan.

Syömishäiriöiden varhaista tunnistamista ja hoitoa tulee edistää

Syömishäiriöiden varhaisen tunnistamisen ja psykososiaalisen hoidon vahvistaminen nähtiin selvityksessä tärkeänä syömishäiriöiden hoidon kehittämiskohteena. Lasten ja nuorten kohdalla nousi esiin lisäkoulutuksen tarve erityisesti perhepohjaisesta hoitomallista ja vanhempien ohjauksesta.

Vastaajat pitivät perustason ammattilaisten osaamisen ja resurssien vahvistamista välttämättömänä, jotta lieviä ja keskivaikeita syömishäiriöitä voitaisiin hoitaa tehokkaasti ilman erikoissairaanhoidon välitöntä tarvetta. Perustason syömishäiriöosaamisen ja -resurssien vahvistaminen on keskeistä, jotta terveydenhuollon järjestelmä pystyy vastaamaan kasvavaan tarpeeseen lievien ja keskivaikeiden mielenterveyshäiriöiden hoidossa.

Lisää syömishäiriöön erikoistuneita yksiköitä ja tiimejä?

Selvityksessä havaittiin merkittäviä eroja hyvinvointialueiden syömishäiriöiden hoitokäytännöissä ja resursseissa. Useilla alueilla oli käytössä syömishäiriöön erikoistuneita moniammatillisia tiimejä ja yksiköitä, kun taas toisilla alueilla tällaiset palvelut eivät vielä olleet vakiintuneet.

Esiin nousi tarve lisätä syömishäiriöihin erikoistuneiden ammattilaisten määrää ja perustaa erikoistuneita tiimejä. Lisäksi kaivattiin hoitomallien ja hoitomuotojen tarkempaa kohdentamista syömishäiriöiden eri vaikeusasteille, kuten päiväosastohoidon kaltaisten hoitomuotojen kehittämistä, jotta hoito vastaisi paremmin potilaiden yksilöllisiin tarpeisiin.

Monilla alueilla korostettiin tarvetta parantaa hoitohenkilöstön interventio-osaamista ja laajentaa erityisosaamista useammille työntekijöille. Hoitohenkilöstölle kaivattiin syventävää koulutusta erityisesti terapiamenetelmistä, kuten syömishäiriöiden perhepohjaisesta hoidosta ja kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta. Lisäksi psykiatristen samanaikaissairauksien hoitoon liittyvä koulutus nousivat esiin kehittämiskohteina. 

Syömishäiriöiden hoito edellyttää eri toimijoiden välistä yhteistyötä

Kaikkien ikäryhmien syömishäiriöiden hoidossa keskeisiksi haasteiksi nousivat koordinaation ja tiedonkulun puutteet sekä epäselvät yhteistyökäytännöt eri hoitotasojen ja yksiköiden välillä. Myös toimijoiden roolien epäselvyydet ja resurssien riittämättömyys vaikeuttivat hoidon yhtenäisyyttä ja jatkuvuutta.

Syömishäiriöiden hoitopolun siirtymävaiheet tunnistettiin haavoittuviksi, ja niihin liittyvien puutteiden arvioitiin lisäävän riskiä hoidon katkoksille. Erityisesti siirtymät erikoissairaanhoidosta perustasolle koettiin haastaviksi, sillä perustason osaaminen ja valmiudet syömishäiriöiden jatkohoidon järjestämiseen eivät aina olleet riittäviä, eikä siirtojen ohjeistus ollut tarpeeksi selkeä. 

Hyvinvointialueilla yhteistyön kehittämisen keskeisiksi ratkaisuiksi tunnistettiin hoitoketjujen selkeyttäminen, siirtymävaiheiden sujuvoittaminen ja yhtenäisten toimintamallien luominen. Tiedonkulun ja koordinaation parantamiseksi korostettiin yhteisten koulutusten ja säännöllisten yhteistyötapaamisten merkitystä eri toimijoiden välillä. Lisäksi konsultointimahdollisuuksien vahvistaminen sekä toimijoiden välisten verkostojen kehittäminen nostettiin tärkeiksi kehityskohteiksi.

Psykiatristen samanaikaissairauksien huomioiminen syömishäiriöiden hoidossa

Selvityksen vastaajat arvioivat mielialahäiriöiden, ahdistuneisuushäiriöiden ja itsetuhoisuuden huomioimisen syömishäiriöiden yhteydessä pääosin myönteisesti kaikissa ikäryhmissä. Kehittämistarpeita tunnistettiin erityisesti samanaikaisten neuropsykiatristen häiriöiden, päihdeongelmien ja muiden psykiatristen samanaikaissairauksien hoidossa.

Vastaajat raportoivat useista samanaikaissairauksien hoitoon liittyvistä haasteista. Keskeisiksi haasteiksi tunnistettiin hoidon koordinoinnin vaikeudet, henkilöstön osaamisvajeet ja resurssien riittämättömyys. Vakavaksi ongelmaksi tunnistettiin myös tilanteet, joissa vaikea-asteisen samanaikaissairastavuuden vuoksi yksilö jäi syömishäiriöön erikoistuneen hoidon ulkopuolelle.

Kehittämistarpeiden osalta korostettiin samanaikaissairauksien hoitoon liittyvän koulutuksen vahvistamista sekä yhteistyön tiivistämistä päihde- ja muiden psykiatristen toimijoiden välillä.

Pitkäkestoista syömishäiriötä sairastavien hoitoon tarvitaan linjausta

Tutkimukset osoittavat, että syömishäiriöistä on mahdollista toipua, vaikka sairaus olisi jatkunut pitkään. Toisaalta, jos toipumista ei ole saavutettu useista hoitoyrityksistä huolimatta, hoidon tavoitteeksi voidaan asettaa elämänlaadun tukeminen, fyysisen voinnin vakauttaminen ja toimintakyvyn kokonaisvaltainen ylläpitäminen.

Osa hyvinvointialueista raportoi kirjattuja ja pääosin toimivia linjauksia pitkäaikaissairaiden hoitoon liittyen, mutta toisilla alueilla suunnitelmat puuttuivat kokonaan tai niiden käytännön toteuttaminen oli haastavaa.

Pitkäaikaissairaiden hoidossa raportoitiin puutteita, kuten epäyhtenäisiä käytäntöjä, riittämätöntä tiedonkulkua perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä sekä epäselvyyksiä jatkohoitosuunnitelmissa.

Pitkäaikaissairaiden hoidon kehittäminen nousikin hyvinvointialueiden vastauksissa esiin yhtenä tärkeänä syömishäiriöiden hoidon kehityskohteena.

Syömishäiriöliitto kiittää arvokasta selvitystyötä

Selvitys nosti esiin syömishäiriöiden hoidon epäkohtia, jotka vastaavat Syömishäiriöliiton kuulemiin kokemuksiin. Syömishäiriöliitto kiittää ja kuittaa – selvitystyö nosti uskottavalla tavalla esiin tärkeitä kehittämiskohtia, ja tulemme varmasti käyttämään selvitystyön tuloksia tekemässämme vaikuttamistyössä jatkossa!