Kokemusääni toiminnan ytimessä

Syömishäiriöliiton toiminnassa on mukana iso joukko vapaaehtoisia. Vapaaehtoiset toimivat monenlaisissa rooleissa aina kokemuspuhujista chat-ohjaajiin ja mahdollistavat panoksellaan sen, että kokemusääni ja kokemustieto kuuluu ja näkyy kaikessa toiminnassamme. Vapaaehtoisuus ja kokemusääni antavat paljon niin ammattilaisille, tuen tarvitsijoille kuin vapaaehtoisille itselleenkin.
Vapaaehtoisen rooli on tärkeä
”Vapaaehtoisuudessa merkityksellisyys on isoin ajava voima ja palkinto”
Pysähdyimme Syömishäiriöliiton vapaaehtoisten, Iiriksen ja Waden, kanssa pohtimaan vapaaehtoisena kertyneitä kokemuksia ja sen herättämiä ajatuksia. Molemmilla on useita rooleja vapaaehtoisina. Kokemusta on kertynyt ryhmänohjauksesta, työpajoista, kokemuspuheenvuorojen pitämisestä ja Iiriksellä myös paikallisyhdistyksen hallitusjäsenyydestä. He ovat pariskunta ja ovat pitäneet kokemuspuheenvuoroja myös yhdessä, kumpikin omasta vinkkelistään suhteessa syömishäiriöön: sairastamisen ja toipumisen näkökulmasta ja läheisen roolista käsin. Etenkin puheenvuoroissa ylitetään ymmärryksen muureja ja lisätään tietoa, kuten Wade osuvasti muotoilee.
Iiris kertoo, että auttamisen halu on maltillistunut ja muovautunut vapaaehtoispolun varrella ja tilalle on tullut ymmärrystä siitä, että kohtaamisella ja vertaisuudella on suuri merkitys, vaikkei toista voisikaan suoraan auttaa. Suurimpana motivaatiotekijänä ja ikään kuin palkintona hän kuvailee juuri merkityksellisyyden kokemusta. Wadelle vapaaehtoisuus on tuonut perspektiiviä, kykyä olla entistäkin paremmin tukena sekä jaksamista ja ymmärrystä itselle. Toiminta muiden läheisten parissa on vahvistanut yhteenkuuluvuudentunnetta ja rikastanut ymmärrystä syömishäiriöistä ja siihen kiinnittyvistä asioista. Kyseessä on monimuotoinen ilmiö ja sairastaneet ja läheiset ovat niin ikään moniääninen joukko yksilöitä. Omat kuuntelu- ja keskustelutaidot ovat vahvistuneet osana yhteisöä.
Yhdessä toivon ja toipumisen puolella
”Kaikilla ammattilaisilla voi olla jokin rooli toipumisen tukemisessa”
Ammattilaisille pitämissään kokemuspuheenvuoroissa Iiris ja Wade haluavat lisätä ymmärrystä ja sen myötä sensitiivisyyttä kohtaamisiin. Tärkeää on välittää viestiä toivosta; syömishäiriöistä voi toipua, myös silloin, kun sairastaminen on ollut pitkäkestoista. Kukaan ei ole toivoton tapaus, Iiris summaa. Kaikilla ammattilaisilla voi olla jokin rooli syömishäiriötä sairastavan ja läheisten toipumisen tukemisessa.
Toipumisessa on monia vaiheita ja moniammatillinen tuki on tärkeää. Toipumisrohkeutta ja toipujan toimijuutta voi vahvistaa monella eri tavalla. Läheisten huomioiminen on niin ikään olennaista, myös täysi-ikäisen sairastavan kohdalla, Wade muistuttaa. Läheiset ovat merkityksellisessä roolissa ja heidän parempi jaksamisensa mahdollistaa arjessa annetun tuen sairastavalle – näin hyvä kertaantuu. Ihan yksinkertainen kysyminen, “Miten sinä jaksat?”, riittää. Ammattilaisten olisi hyvä tuntea myös vertaistuen merkitys ja osata ohjata ihmisiä sen pariin. Vertaistuki täydentää hienolla tavalla hoitoa, muttei voi toimia sen korvikkeena.
”Vertaisuus myös haastaa”
Kun vapaaehtoisuudessa ollaan sellaisten teemojen parissa, jotka ovat haastaneet itseä välillä lujastikin, voi se nostaa pintaan monenlaisia ajatuksia ja tunteita eri aikoina, Iiris summaa viisaasti. Siksi vapaaehtoisille tarjotut koulutukset sekä ammatillinen ja vertaisyhteisön tuki ovat olennainen osa toimintaa. Tukeen asettumista ja omien rajojen tarkastelua on lupa harjoitella vapaaehtoisena. Koulutus ja itsen äärelle pysähtyminen mahdollistavat niin vapaaehtoisuuden kuin toiminnankin turvallisuuden sekä vapaaehtoisille että toimintaan osallistujille.
On tärkeää pysähtyä yhdessä pohtimaan jaksamista, tarpeita ja toiveita. Joskus voi olla hyvä ottaa vähän etäisyyttä niihin itselle tärkeisiin teemoihin ja pitää vaikka pieni tauko toiminnasta. Vapaaehtoisuuden tulisi aina tarjota mielekkyyttä ja vahvistusta paitsi toisille, myös itselle. Syömishäiriöliitossa vapaaehtoisuuden on tarkoitus tukea vapaaehtoisen omaa toipumista ja hyvinvointia.