Pohjois-Suomen SYLI ry
Pohjois-Suomen SYLI tarjoaa tukea syömishäiriöön. Yhdistyksen kotipaikka on Rovaniemi ja toiminta-alueena Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu ja Pohjois-Suomi. Yhdistys toimii vapaaehtoisvoimin.
Yhteystiedot: Puheenjohtaja Mette Niskanen, pohjoissyli (a) gmail.com
Yhdistys etsii uusia vapaaehtoisia mukaan toimintaansa! Jos kiinnostuit, ole yhteydessä Anuun, tuki.pohjoissyli (a) gmail.com.
Vertaistuki
OULU
Syömishäiriöön sairastuneet:
25.9. klo. 18-19.30
23.10. klo. 18-19.30
13.11. klo. 18-19.30
9.12. klo. 18-19.30
Vetäjänä Anu
Läheiset:
11.9. klo. 18-19.30
16.10. klo. 18-19.30
6.11. klo. 18-19.30 HUOM! Tämä ryhmäkerta peruttu ohjaajien estymisen vuoksi.
4.12. klo. 18-19.30
Vetäjänä Tiina
Tapaamispaikkana on olohuone Repo Hyvän mielen talolla. Osoite: Kauppurienkatu 23, 2.krs (käynti Vaarankadun puolelta).
Ryhmiin ei tarvitse ilmottautua ja toiminta on maksutonta. Jos haluat kysyä jotain ryhmistä, ota yhteyttä osoitteeseen tuki.pohjoissyli@gmail.com.
Tervetuloa mukaan!
KAVERITOIMINTA
Kaveritoiminnassa voit tavata vertaistukihenkilöä kahden kesken jossakin sopivassa paikassa. Jos koet että kynnys vertaistukiryhmään osallistumiseen on vielä liian suuri, tai haluat muuten tutustua vertaistukitoimintaan rauhassa, ole yhteydessä: tuki.pohjoissyli (a) gmail.com.
SÄHKÖPOSTIVERTAISTUKI
Sinulla on mahdollisuus vaihtaa ajatuksia ja saada vertaistukea myös sähköpostitse osoitteesta: sptuki.pohjoissyli (a) gmail.com. Sähköpostiosoitteessa päivystää Henriikka ja osoitteeseen voi kirjoittaa muualtakin kuin Pohjois-Suomen alueelta.
Henriikan terveiset juuri sinulle:
“Hei! Olen Henriikka, perheeseeni kuuluu minun ja mieheni lisäksi kaksi karvaista, joita myös koiriksi kutsutaan.
Olen sairastunut syömishäiriöön teini-iän kynnyksellä, jonka jälkeen myös masennuin pahasti. Olen käynyt läpi laajan kirjon eri syömishäiriö-oireiluja: alkuun halusin olla se suosittu tyttö johon yritin pyrkiä väärin laihdutuskeinoin. Elämäni oli täynnä listoja väärästä ja oikeasta, se piti sisällään paljon vihaa itseäni kohtaan, vihaa elämää kohtaan ja muita ihmisiä kohtaan, koska koin ettei kukaan ymmärrä minua ja minun toimintaani. Olin todella sairas, vaikka koin olevani vain erilainen.
Ennen sairastumistani liikuntani oli epäsäännöllistä, kun sairastuin siitä tuli pakkomielle. Sen jälkeen liikunta on jäänyt elämään ja olen tehnyt siitä itselleni ammatin.
Kun myönsin olevani sairas ja tarvitsevani apua, koin läsnäolon ja kuuntelevat korvat suureksi avuksi, myös omat karvakorvat ovat olleet terapeuttisia koko matkan varrella.
Koen menneisyyteni ja kokemukset omaksi voimavaraksi, minun kokemukset ovat tehneet minusta todella vahvan ihmisen, jota ei pienet vastoinkäymiset kaada. Voisinko minä yrittää auttaa ja kuunnella sinua? Kaipaatko ihmistä, joka mahdollisesti on kokenut samanlaisia asioita?”