VÄITÖS: Eri riippuvuudet vaikuttavat aivoihin eri tavoin
Toiminnallisessa riippuvuussairaudessa riippuvuuden kohde ei ole kemiallinen aine, kuten on esimerkiksi päihderiippuvuuksissa, vaan toiminta tai käytösmalli, kuten esimerkiksi rahapelaaminen, ostoshimo tai pakonomainen seksuaalinen käytös. Tai syöminen. Ahmintatyylistä oireilua, pakonomaista, hallitsematonta syömistä, joka myös ahmintahäiriönä tunnetaan, voidaan pitää toiminnallisena, syömiseen kohdistuvana riippuvuutena. (HUOM! Kemiallista riippuvuussuhdetta yksittäiselle ruoka-aineelle ei tämän hetkisen tutkimustiedon valossa voi kehittyä.)
Riippuvuuksilla on riippuvuuden kohteesta huolimatta paljon yhteisiä piirteitä. Yksi merkittävimmistä yhtäläisyyksistä on, että toimintaa tai esimerkiksi päihteiden käyttöä jatketaan epäedullisista seurauksista huolimatta. Tiedetään, että tämä ei ole hyväksi, mutta ei voida olla ilmankaan. Päihderiippuvuuden ja syömishäiriön eroja ja yhtäläisyyksiä on pohdittu aikaisemmin meidän blogissakin.
Riippuvuuksien neurobiologiassa on eroja
Yhteisten piirteiden lisäksi riippuvuussairauksilla näyttäisi olevan myös paljon eroavaisuuksia. LL Joonas Majuri selvitti perjantaina 15.3.2019 Turun yliopistossa tarkastetussa väitöstutkimuksessaan, voiko aivojen palkkiojärjestelmässä havaita yhteisiä piirteitä, vaikka riippuvuuden kohde olisi eri. Tutkimuksessa verrattiin rahapeliriippuvuutta sairastavia henkilöitä, ahmintahäiriötä sairastavia ja terveitä verrokkeja. Tuloksia verrattiin myös aiempaan tutkimustietoon päihderiippuvuuksien neurobiologisista muutoksista.
Tutkimuksessa selvisi, että ilmiasultaan erilaiset toiminnalliset riippuvuudet eroavat neurobiologisesti sekä toisistaan että päihderiippuvuuksista. Toisin sanoen, aivoissa tapahtuvat muutokset ovat eri riippuvuuksilla erilaiset, riippumatta siitä, onko kyseessä toinen toiminnallinen riippuvuus tai päihderiippuvuus.
Tulokset apuna lääkehoidon kehittämisessä
Tutkimuksen tuloksia voidaan tulevaisuudessa hyödyntää toiminnallisten riippuvuuksien lääkehoidon kehittämisessä. Kun tiedetään, mitä muutoksia ja missä päin aivoja tapahtuu, osataan paremmin arvioida, millä lääkkeellä mitäkin riippuvuussairautta kannattaa lähteä hoitamaan. Esimerkiksi ahmintahäiriössä havaittiin dopamiinin toiminnan häiriintyminen, jolloin jo Yhdysvalloissa myyntiluvan saanut dopamiinitoimintaan vaikuttava lisdeksamfetamiini vaikuttaisi toimivalta lääkkeeltä ahmintahäiriöön.
Lääkehoito ei kuitenkaan ole ainoa hoitomuoto riippuvuussairauksissa. Muuta tukea on tarjolla, vaikka tehokasta lääkehoitoa vielä etsitäänkin. Majuri toivoo väitöskirjaan liittyvässä uutisoinnissaan, että ”jokainen, joka kokee, ettei hallitse rahapelaamistaan tai syömistään, ottaisi asian puheeksi joko läheistensä tai terveydenhuollon ammattihenkilöiden kanssa”.
Niin toivomme mekin.
Aiheesta lisää ja linkki myös Majurin väitöstutkimukseen täällä.