Kysy meiltä

Syömishäiriödiagnoosin tekee aina terveydenhuollon ammattilainen. Syömishäiriö on psyykkinen sairaus, jossa ruokaan, syömiseen ja kehoon liittyvät ajatukset ja tunteet muodostavat vaikeasti hallittavan kokonaisuuden. Kyse ei ole pelkästään siitä, kuinka paljon syödään tai mikä henkilön paino, vaan siitä, miten syöminen ohjaa arkea ja hyvinvointia. Jos aihe askarruttaa mieltä, voi sitä lähestyä pohtimalla omia ajatuksia, tunteita ja tapoja, joilla suhtautuu ruokaan, syömiseen, kehoon ja omaan itseen.

Jos huomaa ajattelevasi ruokaa, syömistä tai painoa suurimman osan ajasta, ovat ne usein merkkejä siitä, että suhde ruokaan, kehoon tai liikkumiseen ei ole tasapainoinen. Jos kokee syyllisyyttä tai häpeää syömisestä, omaa tarpeen punnita tai mitata syötyjä ruokia tai omaa kehoa jatkuvasti tai kokee, ettei ansaitse syödä, saattaa kyse olla syömishäiriöstä. Myös jatkuva kontrollointi, tiukat ruokasäännöt tai ajatus siitä, että syöminen täytyy jotenkin ”hyvittää”, voivat viitata siihen, että syöminen ei enää ole luonnollinen osa arkea.

Suhde syömiseen ja omaan kehoon ovat asioita, jotka vaikuttavat jokaisen terveyteen ja hyvinvointiin. Ruoka- ja kehosuhde ei juuri kellään ole koko elämän ajan täysin ongelmaton. Jokaista ruoka- ja kehosuhteen oiretta ei silti ole syytä leimata syömishäiriöksi. Toisaalta ongelmat ruoka- ja kehosuhteessa voivat heikentää merkittävästi elämänlaatua ja hyvinvointia, vaikka ne eivät täyttäisikään omasta, lähipiirin tai terveydenhuollon mielestä syömishäiriön kriteereitä. Diagnoosikriteereiden täyttymistä tärkeämpää onkin arvioida, kuinka paljon syömiseen ja omaan kehoon liittyvä oireilu vaikuttaa arkeen ja elämään.

Syömishäiriössä ei ole kyse vain syömisestä tai omaan kehoon suhtautumisesta. Syömishäiriön oireilla on sairastuneelle jokin tarkoitus. Taustalla voi olla esimerkiksi mielen kuormitusta, turvattomuutta tai muuta pahaa oloa, jonka käsittelemiseksi ei ole hyvinvointia tukevia keinoja. Syömishäiriön oireet tuntuvat tarjoavan tähän ratkaisun.

On tärkeää muistaa, että syömiseen tai omaan kehoon liittyvä oireilu ei koskaan ole täysin haitatonta. Harmittomaltakin tuntuva oireilu voi elämän kriisitilanteessa tarjota epäterveen selviytymiskeinon. Siksi omasta ruoka- ja kehosuhteestaan on hyvä pitää huolta – on kyse syömishäiriöstä tai ei. Syömishäiriö on ihan oikea sairaus, johon saa ja pitää hakea apua. Apua saa ottamalla yhteyttä omaan työ-, opiskelu- tai kouluterveyshuoltoon tai omalle terveysasemalle. Tukea avun hakemiseen voi saada kertomalla ajatuksistaan ensin jollekin tutulle, turvalliselle ihmiselle.

Kuvaat varsin selkeitä syömishäiriöoireita ja usein on niin, että syömishäiriöoireilu on alkanut pikkuhiljaa jo aiemmin, jollakin sellaisella, mikä on itsestä tuntunut ihan tavalliselta ja arkiselta valinnalta – yleensä siis huoli omasta voinnista on selkeä merkki siitä, että nyt asiaan kannattaa tarttua pikaisesti. On tosi hyvä ensimmäinen askel, että olet puhunut tilanteestasi kaverille. Syömishäiriö on kuitenkin aina vakava asia ja siitä toipumiseen tarvitaan apua, jota voit saada terveydenhuollosta ja turvallisilta aikuisilta. Olisikin tärkeää, että kertoisit tilanteestasi esimerkiksi vanhemmille tai vaikka koulun terveydenhoitajalle. Jos puhuminen heille tuntuu hankalalta, ehkä voisit kysyä kaverilta voisiko hän tulla tueksesi tai kokeilla vaikka kirjoittaa ajatuksesi viestiksi tai kirjeeksi. jonka voit sitten antaa turvalliselle aikuiselle?
Pohdit myös sitä, mitä voisit puhua. Tärkeintä olisi, että saat rehellisesti kerrottua siitä, kuinka oireilu vaikuttaa sun elämään, arkeen ja ajatuksiin tällä hetkellä ja että voisit kertoa tarvitsevasi apua. Jos kaipaat apua ajatusten järjestelyyn, voit hyvin soittaa vaikka syömishäiriöliiton tukipuhelimeen (numerossa 02 251 9207 ma klo 12-15, ke klo 15-17, to klo 11-15 ja pe klo 9-12), jossa varmasti saat tähän apua. Tärkeintä on nyt, että et jää yksin ja saat itsellesi turvallisilta aikuisilta tukea.

Olipa kyse sitten syömishäiriöstä tai jostakin ihan muusta, niin diagnoosit ovat ensisijaisesti terveydenhuollon työntekijöiden työväline. Diagnoosit auttavat terveydenhuollon työntekijöitä ymmärtämään tilannettasi ja siinä vaikuttavia tekijöitä. Samalla diagnoosit ovat kuitenkin myös eräänlaisia ’lokeroita’, niihin kuuluvat tietyt kriteerit, joiden tulee täyttyä, että diagnoosi voidaan asettaa – monen sairauden kohdalla (esimerkiksi syömishäiriöiden) oireilu voi olla moninaista ja vakavaa, vaikka se ei suoraan istuisikaan jonkin diagnoosin diagnoosikriteereihin.

Miettisinkin siis sitä, miksi ajattelet, että tarvitsisit arfid-diagnoosin? Toivoisitko saavasi jotakin sellaista hoitoa tai tukea, mitä nyt et saa? Ajatteletko, että diagnoosi auttaisi sinua ymmärtämään itseäsi tai oireitasi? Vai kenties jotain ihan muuta? Näiden pohdintojen myötä ajattelisin, että esiin nousseista asioista olisi hyvä puhua hoitavan tahon kanssa kokonaisuutena, yhdessä sen kanssa, miten sairaus ja oireilu elämässäsi tällä hetkellä vaikuttavat. Näin voisitte yhdessä löytää parhaan ratkaisun siihen, onko kohdallasi syytä asettaa ARFID-diagnoosi vai ei.

Tähän ei ole olemassa yksiselitteistä vastausta. Syömisen pulmia hoidetaan monissa paikoissa ja monien ammattilaisten avulla. Jokaisen tilanne on aina yksilöllinen ja se tulisi huomioida hoitoa suunniteltaessa. Hoitoon ohjaudutaan perusterveydenhuollon kautta ja sieltä saa lisätietoa hoidon toteuttamisesta. Kannattaa suhtautua tarjottuun hoitoon avoimin mielin ja ottaa sen vastaan. Voit myös soittaa tukipuhelimeemme, jos haluat keskustella lisää tilanteestasi ja avuntarpeestasi.

Hei! On tosi ymmärrettävää, että vaikeat ruoka-aineallergiat vaikuttavat myös ruokasuhteeseen ja siihen, kuinka erilaisissa ruokailutilanteissa toimii. Allergiapassia ei sellaisenaan taida enää olla käytössä, mutta kannattaa olla yhteydessä allergia- ja astmaliiton neuvontapalveluun, mistä osaavat varmasti neuvoa näissä asioissa parhaiten. Neuvontapalvelun yhteystiedot löytyvät täältä

Meillä ihmisillä on viisas keho, joka viestii meille monin tavoin monista asioista – ensisijaisen tärkeää olisikin pysähtyä miettimään, että miksi sinun tekee mieli sokeria ja herkkuja, mistä kehosi sinulle viestii?

Kyse voisi olla esimerkiksi energiavajeesta – usein voi käydä niin, että liian vähäinen syöminen päivän mittaan purkautuu erilaisina mielitekoina iltapäivän/illan aikana. Tätä pohtiessa on hyvä muistaa, että kaiken kokoiset kehot voivat olla nälissään ja viestiä siitä mieliteoilla – jos esimerkiksi jättää päivän mittaan aterioita väliin tai noudattaa jotakin tiukkaa tai turhan yksipuolista dieettiä se usein johtaa juurikin tällaisiin mieliteon hetkiin.

Vastaavasti kyse voisi olla myös mielihyvävajeesta – jos syystä tai toisesta tyydytämme nälkämme syömällä ruokaa, josta emme erityisemmin pidä, voi se aiheuttaa meille niin sanotun mielihyvävajeen. Tällöin syömämme ruoka ei tuottanutkaan odotettua mielihyvää (vaikka olisikin täyttänyt energiatarpeemme) jonka seurauksena alamme himoita ruokia, jotka tuottavat meille erityisen paljon mielihyvää (kuten esimerkiksi karkkia tai sokerisia herkkuja). Mielihyvävajeen kompensointi voi johtaa myös ylensyömiseen, erityisesti ollessamme stressaantuneita. Mielihyvävajeesta ja siihen liittyvästä syömisestä voit lukea lisää täältä. (Syömisestä saa nauttia – artikkeli)

Voisit myös pohtia, millaisia tunteita liittyy syömiseen tai makean himoa edeltäviin tilanteisiin? Voisiko herkkujen syöminen olla tapa, jolla on opetellut käsittelemään itselleen vaikeita tilanteita ja tunteita? Tällaista syömistä kutsutaan tunnesyömiseksi ja siitä voit lukea lisää esimerkiksi täältä. (tunnesyöminen -artikkeli)

Olipa syy mikä hyvänsä, sen tunnistaminen ja kohtaaminen on ensimmäinen askel asian ratkaisemiseksi. Toinen merkittävä seikka, johon voit vaikuttaa on oman ruokasuhteen tarkastelu. Terveellisessä ruokavaliossa on aina kyse kokonaisuudesta, johon kuuluu sisältyä monenlaisia ruokia – näin voidaankin ajatella, että kaikkia ruokia (myös karkkia ja herkkuja) on lähtökohtaisesti yhtäläinen lupa syödä, kuin muitakin ruokia. Usein jonkin tietyn ruoka- tai ravintoaineen kieltäminen tai rajaaminen nimenomaan altistaa sen ’himoitsemiselle’. Joustava suhtautuminen ruokaan ja ruoka-aineisiin puolestaan tukee kehon viestien kuuntelemista ja mahdollistaa näin tasapainoisen ja nautintoa tuottavan ruokasuhteen.  

Pohdit kysymyksessäsi, kuinka voisit parantaa suhdettasi ruokaan. Kuvaamasi lihomisen pelko ja syömiseen liittyvät häpeän tai epäonnistumisen kokemukset voivat olla syömishäiriöoireita ja tällaisiin oireisiin liittyy usein myös ahdistusta. Kuulostaa siis siltä, että voi olla, että mieleesi on syntynyt haitallisia uskomuksia tai jopa sääntöjä näihin teemoihin liittyen. Yksi mitä voit tässä kohtaa tehdä, on pysähtyä huomaamaan millaisia ajatuksia sinulla on liittyen ruokaan ja esimerkiksi erilaisiin kehoihin – milloin mielesi esimerkiksi arvottaa ruokaa tai vertailee erilaisia kehoja? Millä tavoin huomaat mielessäsi puhuvasi itsellesi? Kannattaa muistaa, että terve ja itselle hyvää tekevä ruokasuhde on joustava, salliva ja monipuolinen. Ruuasta saa myös nauttia. Lisäksi olisi tärkeää että kertoisit tilanteestasi ja ajatuksistasi jollekin sellaisille henkilöille, joiden kanssa koet olosi turvalliseksi. Monesti tämänkaltaisiin ajatuksiin liittyvä häpeä voi estää kertomasta tilanteesta ja pääsee syntymään tunne siitä, että itse on tehnyt jotakin väärin, on vääränlainen tai että on ajatustensa kanssa yksin, vaikka se ei ole totta. Olemalla tilanteestasi avoin, voit myös saada itsellesi parhaiten apua.

Syömishäiriöstä toipuessa tilanne on usein se, että mieli toipuu viimeisenä. Tästä syystä kehon muutokset voivat ainakin toipumisen alkuvaiheessa tuntua hankalalta hyväksyä. Kun toipuminen etenee ja myös mieli toipuu, voi oppia kehon muutoksiin myös suhtautumaan lempeämmin ja neutraalimmin. On siis ihan normaalia, että keho muuttuu ja paino vaihtelee eri elämänvaiheiden välillä, toipumisvaiheessa voi olla viisasta pyrkiä esimerkiksi välttämään punnitsemista tai kehon mittaamista, jotta myös mieli saa rauhan toipua. Kehon koon ja muodon seuraamisen sijaan kannattaa suunnata huomiota siihen, millainen olo itsellä on – jaksaako tehdä asioita, riittääkö energiaa muuhunkin kuin ruuan ja kehon pohtimiseen jne.

Vanhemmat jo kysytyt kysymykset on jaoteltu teemoittain, klikkaamalla teemaa löydät siitä jo esitetyt kysymykset. Uusien kysymyksien ei tarvitse liittyä jo näkyviin teemoihin vaan voivat olla mitä tahansa sellaista, joka sinua mietityttää juuri nyt.

Syömishäiriö voi vaikuttaa paljonkin kehon kokoon (voi toki olla myös vaikuttamatta, eikä paino kerro mitään esimerkiksi syömishäiriön vakavuudesta) ja tällöin myös toipumiseen liittyy yleensä kehon koon muutoksia. Paino on sellainen asia, joka voi terveessäkin kehossa vaihdella ja sen pientenkin muutoksien jatkuvasta seuraamisesta on helposti enemmän haittaa kuin hyötyä. Syömishäiriöstä toipuessa tulee vastaan monenlaisia tilanteita joihin täytyy löytää uudenlaisia toimintatapoja oireilun sijaan. Tämä voi tuoda mukanaan ahdistusta tai muita vaikeita tunteita ja siksi toipuminen vaatiikin myös rohkeutta. Rohkeutta kohdata nämä epämukavat tunteet ja tilanteet ja uskoa, että niistä selviää kyllä.

Muista siis, että sun keho on arvokas juuri sellaisena kuin se on tässä hetkessä ja ansaitsee arvostusta ja huolenpitoa. Me kaikki ihmiset muututaan niin sisäisesti kuin ulkoisestikin ajan mukana ja niin sen kuuluukin olla. Ja mitä vaatteisiin tulee – eikö vaatteiden tarkoitus ole sopia meille ennemmin kuin meidän sopia vaatteisiin? On siis ihan ok päivittää vaatekaappia sellaiseksi, että vaatteet sopivat omalle keholle. Jos syöt, liikut ja lepäät kehoasi kuunnellen on sen mahdollista asettua juuri sinulle sopivaan hyvinvointipainoon, jossa sekä kehosi, että mielesi voivat parhaiten. Tällöin varmasti hyvä olo näkyy myös ulospäin ja ne juuri sinulle sopivat vaatteetkin näyttävät entistäkin paremmalta!

Hei!

Syömishäiriöoireilu on usein moniulotteisempaa, kuin äkkiseltään osaisi ajatella. Kuvaat, että kohdallasi oireilu on ahmintaa, jota on nyt tapahtunut usein. Pohtisinkin sitä, millaista ruokailusi on niinä hetkinä, kun et ahmi? Annatko itsellesi luvan syödä, kun olet nälkäinen? Onko sinulla säännöllinen ruokarytmi? Miten suhtaudut erilaisiin ruoka-aineisiin, sallitko itsellesi herkkuja vai rajoitatko omaa syömistäsi niinä hetkinä? Erityisesti tämänkaltaiset ruokailua rajoittavat toimintatavat voivat vaikuttaa kuukautisten esiintymiseen. Kuukautiset ovat kehon herkkä mekanismi, johon kaikki tällainen toiminta vaikuttaa – toisaalta niihin voi vaikuttaa myös moni muukin asia. Pääasiassa voidaankin ajatella niin, että jos kuukautisissa tapahtuu jokin selkeä muutos, on syytä hakeutua terveydenhuoltoon, jotta muutoksen syy voidaan asianmukaisesti selvittää ja siihen voidaan tarjota tarvittava tuki.

Syömishäiriö on ensisijaisesti vääristyneitä ajatuksia suhteessa omaan kehoon, liikkumiseen ja ruokailuun. Lisäksi syömishäiriö voi oireilla esimerkiksi ruokailun rajoittamisella, kuten kuvaamallasi syömättömyydellä. Aina syömishäiriöön sairastuminen tai sen vakavuus eivät siis näy millään tavalla päälle päin. Pohdit mitä voisit tehdä ulkonäön ja painon aiheuttamalle ahdistukselle – hyvä paikka aloittaa voisi olla se, että kerrot asiasta ja ajatuksistasi. Voit kertoa niistä esimerkiksi jollekin läheiselle tai osallistua vaikka johonkin Syömishäiriöliiton tarjoamaan tukeen (lisätietoa mahdollisuuksista löydät täältä). Sinulle voisi olla hyödyksi hakeutua myös terveydenhuollon pariin kertomaan ajatuksistasi – hoitoon hakeutumisen avuksi löydät infoa ja avunhakijan muistilistan täältä. Tärkeää on muistaa, että sinä olet avun ja tuen arvoinen ja mitä aikaisemmassa vaiheessa pääset tuen pariin sitä yksinkertaisempaa näihin ajatuksiin ja haitallisiin toimintamalleihin tarttuminen luultavasti on.

Syömishäiriöistä toipuminen etenee jokaisella vähän omalla tavallaan. On varsin tavallista, että toipumisen matkalle mahtuu myös takapakkeja tai sitä, että oireilu muuttaa muotoaan. Joskus voi käydä myös niin, että oireilu palaa pitkänkin ajanjakson jälkeen – joko samanlaisena tai tavalla tai toisella muuttuneena. On tosi ymmärrettävää, että takapakit tuntuvat raskailta ja epäreiluilta. Takapakki ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettet edelleenkin voisi toipua tai että jo tehty toipumistyö olisi turhaa. Kirjoititkin viestissäsi, että et kompensoi syömisiäsi mitenkään – se on tosi tärkeää, eikä siihen kannata lähteäkään. Kenties voisit pysähtyä miettimään, millaisissa tilanteissa ahmintatilanteita esiintyy ja sitä kautta pyrkiä tunnistamaan sitä, millaiset asiat hallitsemattomalta tuntuvaan syömiseen vaikuttavat? Voisit myös pohtia arkista syömistäsi, onko mahdollista, että et esimerkiksi saa syötyä riittävästi tai riittävän säännöllisesti, vaikka et syömisiä kompensoisikaan? Toistuvat ahmintakohtaukset ja oma kokemus syömisen hallitsemattomuudesta ovat myös ehdottomasti syy hakeutua terveydenhuollon pariin ja hakea apua. Aina voit olla yhteydessä myös Syömishäiriöliiton tukipuhelimeen, jos haluaísit pohtia tilannettasi yhdessä jonkun kanssa.

Vatsakivut voivat aina johtua monesta syystä. Erityisesti toistuvat ja jatkuvat kivut ovat ehdottomasti syy hakeutua terveydenhuollon puheille ja pyytää ammattilaista selvittämään mistä on kyse. On toki mahdollista, että kivut liittyvät tavalla tai toisella syömishäiriöoireiluun – syömishäiriöoireilu kuitenkin rasittaa esimerkiksi ruuansulatuselimistöä ja voi näin aiheuttaa monenlaista vaivaa (bulimiassa vatsakivut, närästys ja esofagiitti ovat kohtalaisen yleisiä). Kannattaa kuitenkin muistaa, että ruoansulatuskanavan oireiden ja sairauksien hoito tulee huomioida osana syömishäiriöiden hoitoa, eli näistä on ehdottoman tärkeää kertoa hoitavalle taholle, jotta voidaan selvittää mistä on kyse ja voit saada apua tilanteeseen.

Lämpimät onnittelut raskaudesta! Uuteen elämäntilanteeseen liittyy toivottavasti iloa ja innostusta, mutta myös asioita, jotka voivat vaikuttaa syömishäiriöoireilun uudelleen alkamiseen kehon ja mielen ollessa uuden edessä. Seurantojen ja mittaamisten myötä mieli voi palata jo taakse jääneeseen syömishäiriökäyttäytymiseen, eikä riskipuhe ja uhkiin keskittyminen tilannetta helpota.  

Ymmärrys syömishäiriöistä ja syömishäiriötaustasta raskausdiabeteksen hoidossa vaatisi varmasti vielä paljon huomioitavaa, ja erityisen tärkeää se on tietysti ravitsemusohjauksen ollessa osa sairauden hoitoa. Kuulostaa siltä, että olet jäänyt nyt aika yksin tilanteessasi, ja onkin hyvä olla hereillä, ettei syömishäiriö ala vallata ajatuksiasi enempää. Sinulla on oikeus kuunnella ja puolustaa omia rajojasi ja vahvistaa terveitä, syömishäiriön vastaisia ajatuksiasi. Kysymyksestäsi ei käy suoraan ilmi, oletko kertonut raskausdiabeteksen hoidossa aiemmasta syömishäiriötaustastasi. Jos et ole, voisitko ottaa syömishäiriötaustasi ja nykyisen kokemuksesi puheeksi? Jos koet, ettei sinua kuulla, voit pyytää syömishäiriöihin perehtynyttä apua. 
 
Toivottavasti voit myös päästää irti häpeän tunteesta. Sairauksiin ja sairastumisiin ei tilanteessasi olisi voinut vaikuttaa, eikä sairauksista muutenkaan voi päätellä ihmisistä sen enempää. Huolenpito ja ystävällisyys itseä kohtaan sen sijaan ovat asioita, joista saat tukea raskauden aikana, ja ne ovat myös vauvan kasvulle ja kehitykselle tärkeitä. Jos haluat jutella tilanteestasi enemmän, voit soittaa tukipuhelimeemme. Kannustamme myös pyytämään neuvolapsykologin vastaanottoaikaa neuvolastasi.  

Syömishäiriö on sairautena sellainen, että monesti oireiluun voi kuulua myös sairaudentunnottomuutta. Kokemus siitä, että sinulla ei ole syömishäiriötä ei siis välttämättä tarkoita, että sinulla ei olisi syömishäiriöoireilua tai syömishäiriötä. Usein varoitusmerkkejä siitä, että itsellä voisi olla haasteita näiden asioiden kanssa on esimerkiksi se, että oma keho tuntuu vääränlaiselta tai sopimattomalta ja kokee tarvetta sen muokkaamiselle. Kannustaisinkin sinua miettimään, miksi sinusta tuntuu tarpeelliselta olla syömättä ja siten muokata kehosi kokoa? Myös se, jos huomaa omien ajatustensa pyörivän paljolti ruokaan, liikkumiseen tai kehon kokoon liittyvissä asioissa, tai vertailevan näitä voi kertoa siitä, että tilanne ei ole aivan terveellä pohjalla. Syömishäiriöön ja sairaudentunnottomuuteen voi monesti liittyä myös illuusio siitä, että oireilu on jotakin sellaista, minkä voi lopettaa, kun kokee olevansa valmis. Sairaus voi tarjoilla jonkin tavoitteen, jota ajattelee sellaiseksi, että kun se on tavoitettu, niin voi lopettaa oireilun. Tämä on kuitenkin jo itsessään oireellinen ajatus ja mitä luultavimmin oireilu jatkuu edelleen tällaisen ’tavoitteen’ täytyttyäkin, ellei oireellisia ajatuksia ala aktiivisesti tunnistamaan ja vastustamaan.
Mitä itsensä vahingoittamiseen tulee, niin syömishäiriökäyttäytyminen on aina itselle vahingollista ja siten tapa vahingoittaa itseä. Lisäksi joskus syömishäiriön rinnalla saattaa esiintyä myös muunlaista itsetuhoista käytöstä.
Jos tunnistat itsesi tämänkaltaisista tilanteista ja ajatuksista, niin kannattaa ehdottomasti hakeutua tuen pariin ja ottaa nämä ajatukset puheeksi. Mitä varhaisemmin oireiluun päästään puuttumaan, sitä helpompaa siitä on irtautua.

Lähtökohtaisesti ihan jokaisella on oikeus kehorauhaan ja tilaan, jossa voi luottaa siihen, että kukaan ei tule kommentoimaan omaa painoa. Joskus, kun taustalla vaikuttaa vanhemman huoli- kenties hänellä on mahdollisesti kokemus aiemmasta painon laskusta ja siihen liittyneestä voinnin heikkenemisestä – voi omia hyvää tarkoittavia huolenilmaisuja olla hankala nähdä siitä näkökulmasta, että voi aiheuttaa niillä toiselle haittaa.

On tosi ymmärrettävää, että omien rajojen rikkominen ja kovin tarkka huolehtiminen voivat tuntua kahlitsevalta. Syömishäiriö sairautena on sen tyyppinen, että se usein koskettaa myös läheisiä voimallisesti ja vaatii myös heiltä aikaa ja harjoittelua oppia luottamaan toipumiseen. Monesti sairauden oireisiin on voinut liittyä myös sairaudentunnottomuutta, asioiden salaamista läheisiltä tai jopa valehtelua – tällainen oireilu osaltaan voi haastaa läheisen luottamusta ja olisikin tärkeää, että sairauteen liittyvistä asioista ja tilanteista voidaan puhua avoimesti, jotta jokaiselle löytyy tarvittava tila käsitellä asioita ja toipua kokemastaan. Vastaavasti olisi hyvä, että toipuvana pystyisit kuulemaan vanhemman huolen ja arvioimaan omaa tilannettasi kokonaisvaltaisesti, onko kasvaneeseen huoleen kuitenkin joku syy, jota et itse vielä ole havahtunut huomaamaan vai onko huoli tosiaan aiheeton?

Painon jatkuva seuraaminen voi itsessään altistaa myös syömishäiriöoireilulle, joten toisen painostuksesta (tai välttämättä muutenkaan) siihen ei kannata ryhtyä. Omaa oloaan ja vointiaan voi ja kannattaakin tarkastella muilla keinoin, kuten kiinnittämällä huomiota siihen, millaisia ajatuksia ja tunteita itsellä herää ruokailuhetkissä, kuinka paljon ja millä tavalla esimerkiksi ruoka ja liikkuminen näkyvät ajatuksissa? Millainen olotila muuten on, heilahtelevatko mielialat, onko itsellä energiaa tarttua asioihin ja toisaalta osaako antaa itselleen myös luvan levätä? Ehkä nämä voisivat olla sellaisia teemoja ja aiheita, joista voisi myös vanhemman kanssa jutella ja sopia, että painon muutosten seuraamisen sijaan keskityttäisiin yhdessä näihin teemoihin voinnin mittarina. Ne ovat myös luotettavampia mittareita, sillä aina sairastuminen tai oireilu eivät vaikuta painoon laisinkaan.

Jos tuntuu siltä, että nämä teemat tuntuvat omassa arjessa olevan kovin korostuneita, voi olla syytä pohtia voisiko meidän tukipalveluista (oireilevien ja sairastuneiden tuesta lisää täällä) olla sinulle hyötyä? Vastaavasti jos vanhemman on hankala kuulla toiveitasi tai antaa sinulle tilaa toipumiseen, voisi hän hyötyä läheisille tarjottavasta tuesta – läheisten tukeen voit tutustua täällä.

Huolesi on todella ymmärrettävä ja tilanne on kieltämättä haastava. Syömishäiriöön valitettavan usein voi kuulua sairaudentunnottomuutta ja täysi-ikäisen sairastuneen kohdalla valitettavasti läheisten mahdollisuudet vaikuttaa hoitoon tai hoitoon hakeutumiseen ovat rajalliset.

Kerroit, että sairastunut suuttuu asiasta keskusteltaessa ja uhkailee yhteydenpidon katkaisemisella – uhkailu on tapa vaimentaa keskustelu ja käyttää sellaista valtaa, jota käytettävissä on. Tällaisen toiminnan taustalla on mitä todennäköisemmin oireelliset ajatukset. Jos mahdollista, uhkailuun ei siis kannata alistua, vaan keskustelua voi vaatia käytäväksi yhtä kaikki. On toki mahdollista, että sairastunut pitää uhkauksestaan kiinni, mutta voi olla, että tällainen keskustelu auttaisi häntä myös havahtumaan tilanteeseensa. Sairastuneesta voi myös tehdä esimerkiksi huoli-ilmoituksen, mutta toki tässäkin tapauksessa sairastunut itse valitsee kuinka toimii ilmoitusta seuraavan yhteydenoton kanssa. Kannustaisinkin tällaisessa tilanteessa keskusteluun ja napakkaan rajojen pitämiseen – syömishäriö on sairautena sellainen, että se pyrkii pelaamaan oireilulle tilaa kaikin keinoin, eikä siihen pidä lähteä mukaan. Läheisten kannattaa tilanteessa myös muistaa pitää huolta itsestään ja ottaa apua itselleenkin vastaan, vaikka sairastuntu ei tukea haluaisikaan. Tällaista tukea voi saada esimerkiksi syömishäiriöliiton läheisten tuesta. Läheisten tuesta voit lukea lisää täällä.