Syömishäiriöstä voi toipua
Syömishäiriö on hengenvaarallinen sairaus. Lohtua tuo mielenterveyden professori Anna Keski-Rahkosen lausahdus: ”Jos malttaa pysyä hengissä, syömishäiriöstä yleensä toivutaan.”
Syömishäiriö on hengenvaarallinen sairaus. Syömishäiriöissä on 2-6-kertainen kuolemanriski verrattuna terveisiin samanikäisiin verrokkeihin. Yleisimpiä kuolinsyitä ovat sydän- ja verenkiertoelinten sairaudet, diabetekseen liittyvät sairaudet sekä itsemurha.
Syömishäiriöoireilu on lähtökohtaisesti aina itselle vahingollista käyttäytymistä – oli kyse sitten ahmimisesta, riittämättömästä syömisestä, oksentamisesta tai liiallisesta liikkumisesta. Siksi onkin loogista, että syömishäiriöihin usein liittyy muutakin itselle vahingollista käyttäytymistä. Oli kyse sitten syömishäiriöoireesta tai muusta itsen satuttamisesta, siitä saa ja pitää aina huolestua.
Syömishäiriö johtaa pahimmillaan siihen että elämä jää elämättä
Syömishäiriöiden uhista puhuttaessa keskitytään yleensä fyysiseen terveyteen. Käsittelemättä usein jää, miten syömishäiriö kapeuttaa elämää ja johtaa siihen, että elämä jää monilta osin elämättä. Nuoruusikä ja aikuiseksi kasvaminen, jolloin syömishäiriöön yleisimmin sairastutaan, on herkkää ja tärkeää aikaa liittyen esimerkiksi ihmissuhteisiin, seksuaalisuuteen, seksikokemuksiin, ruoanlaiton opetteluun, kiinnostuksenkohteiden rajautumiseen, ammatinvalintaan ja niin edelleen. Syömishäiriön jälkiä ja elämättä jäänyttä elämää korjataan toipumisprosessin aikana ja ehkä pitkään sen jälkeenkin.
Syömishäiriöstä toipuminen
Vaikka syömishäiriö on vakava, elämään monella lailla vaikuttava sairaus, syömishäiriöstä toipuminen on kuitenkin aina mahdollista. Mielenterveyden professori Anna Keski-Rahkosta lainaten: ”Jos malttaa pysyä hengissä, syömishäiriöstä yleensä toivutaan.”
Toipumisen mahdollisuuden lisäksi on hyvä muistaa, että syömishäiriö voi tuoda myös paljon hyvää elämään. Syömishäiriö voi olla myös mahdollisuus oppia parempaa itsetuntemusta, terveempää suhdetta ruokaan, liikkumiseen ja omaan kehoon, ystävällisempää suhtautumista itseen ja muihin, omien rajojen tunnistamista ja niiden kunnioittamista sekä kaiken kaikkiaan sitä, minkälaista arkea ja elämää haluaa elää. Ehkä voi oppia jotain sellaista, mitä ilman syömishäiriötä ei olisi oppinut.
Valtaosa syömishäiriön somaattisista oireista palautuu toipuessa täysin?
Syömishäiriöihin liittyy monenlaisia somaattisia, fyysistä terveyttä uhkaavia oireita. Syömishäiriöiden Käypä hoito -suosituksessa todetaan, että valtaosa somaattisista oireista palautuu syömishäiriöstä toipuessa täysin. Ainoastaan luustomuutokset ja hammasvauriot jäävät usein pysyviksi.
Näin varmasti on, jos puhutaan diagnoosikriteerien mukaisista syömishäiriöistä: anoreksiasta ja bulimiasta. Entä jos syömishäiriö on ollut enemmän syömistä kuin syömättömyyttä ja johtanut vuosien tai vuosikymmenten kestäessä lihavuuteen ja mahdollisesti lihavuuden liitännäissairauksiin? Sanotaanko silloinkin, että syömishäiriön somaattiset oireet palautuvat toipuessa täysin vai eikö lihavuutta ja lihavuuteen liittyviä somaattisia oireita nähdä yhtä lailla syömishäiriön aiheuttamina kuin laihuuteen liittyviä?
Kerran syömishäiriö, aina syömishäiriö?
Paljon kuulee sanottavan, ettei syömishäiriöstä koskaan pääse kokonaan eroon, mutta me uskallamme haastaa tätä ajatusta. Ehkä näin sanova ihminen ei itsekään tiedä, mitä on syömishäiriön säännöistä vapaa elämä? Herkkyys tai alttius sairastua syömishäiriöön ei tietenkään häviä toipumisen myötä mihinkään, mutta on mahdollista opetella ja oppia toimimaan ja ajattelemaan toisin. On mahdollista oppia olemaan itsensä puolella ja tekemään hyvää itselleen.