Haastavat tilanteet

Syömishäiriö on täynnä sääntöjä

Syömishäiriö on usein täynnä erilaisia sääntöjä, joita sairastunut pyrkii noudattamaan. ​​​​​​​​​​​​​Jotta sairaudesta voisi toipua, on välttämätöntä lähteä haastamaan näitä sääntöjä. Tämä tyypillisesti aiheuttaa sairastuneessa ahdistusta. Läheisenä on tärkeää, että pystyy ottamaan sairastuneen ahdistuksen vastaan.

Ahdistuksen kohtaaminen kuuluu toipumiseen

On hyvin ymmärrettävää, että oman lapsen tai muun perheenjäsenen ahdistus tuntuu pahalta. Ahdistusta ei kuitenkaan pidä pitää merkkinä siitä, että tilanne olisi pahenemassa. Syömishäiriön haastaminen on välttämätöntä. Syömishäiriön sääntöjä rikkovat haasteet aiheuttavat tyypillisesti vastustusta etenkin toipumisen alussa.

Syömishäiriön haastaminen ei pahenna syömishäiriötä

Syömishäiriön haastaminen ei pahenna syömishäiriötä, vaikka ahdistus hetkellisesti lisääntyisikin. Läheinen saattaa myös pelätä sairastuneen reaktiota haasteeseen. Entä jos hän vahingoittaa itseään tai lopettaa syömisen kokonaan? Pelko lamaa ja estää läheistä toimimasta. Välttely ei kuitenkaan vie toipumista eteenpäin vaan voi päinvastoin jopa pahentaa tilannetta.

Tämä osio pohjautuu Maudsley-menetelmään, joka on anoreksiaa sairastavan nuoren hoitoon kehitetty perhepohjainen hoitomalli. Ohjeet on tarkoitettu erityisesti sairastavan vanhemmille. Mallissa on kuitenkin paljon toimivia ohjeita myös muita syömishäiriön muotoja ajatellen ja ajatuksiksi silloin, jos sairastunut on esimerkiksi puoliso tai ystävä.

Lähteet ja lisätietoa

SYÖMISHÄIRIÖN HAASTAMINEN | Mielenterveystalo.fi

Kun tilanne räjähtää käsiin

Välillä erityisesti ruokailutilanteissa räjähtää? Mitä silloin kannattaa tehdä ja mitä välttää?

Miten toimitaan, kun tilanne on ohi?

Välillä erityisesti ruokailutilanteessa räjähtää. Mitä silloin voi tehdä?

• Huolehdi, ettei kukaan pääse vahingoittamaan ketään
• Käytä lyhyitä, napakoita kehotuksia
  • Istu alas!
  • Laske lautanen alas!
  • Lopeta!
  • Mene huoneeseesi!
• Pidä oma äänesi rauhallisena ja pyri elekielelläsi näyttämään siltä, että olet itse rauhallinen
• Kuuntele, älä keskeytä tai mitätöi
• Älä pyri kumoamaan sairaita ajatuksia logiikalla. Voit todeta:
  • Taidat jo tietää minun mielipiteeni / Minä ajattelen asiasta toisin.
• Tunnista ja tunnusta sairastuneen tunteet, mutta älä sanele niitä
  • Huomaan, että olet kiihtynyt. Kuulostaa siltä, että tämä on sinulle tosi vaikeaa! Oletko kunnossa / jaksatko vielä vähän?
• Ahdistusta ei tarvitse yrittää poistaa. Pahoitella voi silti.
  • Ikävää, että tämä tuntuu sinusta noin pahalta / vaikealta! Ota seuraava haarukallinen.
• Suuntaa katse tulevaisuuteen
  • Se helpottaa pikkuhiljaa, kunhan vain odotellaan hetki! Kerta kerralta tämä sujuu helpommin! Uskon että selviät tästä! Kunhan tämä on ohi, voitaisiin vaikka…
• Ota tarvittaessa aikalisä

Aikalisä

Aikalisä on välillä tarpeen. On hyvä yrittää pysäyttää tilanne ennen kuin se räjähtää käsiin. Parin minuutin tauon jälkeen voimakkain tunne alkaa usein jo helpottaa ja on taas helpompi jatkaa. Tilanteesta poistuminen voi siis olla todella tarpeellinen teko molemmille.

Aina räjähdyksen välttäminen ei kuitenkaan onnistu. Se ei tarkoita, että olisi epäonnistunut. Räjähdyksiä tulee ja niistä voi ottaa opikseen – näin oppii mikä toimii ja mikä ei.

Räjähdyksen jälkeen

Räjähdyksen jälkeen ei voi olettaa, että sairastunut pystyisi saman tien jatkamaan tekemistä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Läheisen on edelleen tärkeä yrittää pysyä itse toimintakykyisenä.

Räjähdyksen jälkeen tilanne alkaa rauhoittua. Palautuminen voi kestää jopa puoli tuntia. Rauhoittumisen aikana ei kannata aloittaa ongelmanratkaisua kysymällä, mitä juuri tapahtui, miksi sairastunut kiihtyi tai mitä hän tunsi. Se vain aiheuttaisi tilanteen eskaloitumisen uudelleen. On parempi keskittyä harhauttamiseen ja omiin rauhoittumiskeinoihin. Ajatuksia voi suunnata muualle esimerkiksi TV:n katselu, musiikin kuuntelu, lukeminen, pelaaminen, eläimen rapsuttelu tms.

Joskus räjähdyksen jälkeen sairastunut voi vajota myös alivireystilaan. Hän saattaa olla hyvin uupunut, itkeä tai jopa nukahtaa hetkeksi. Tällöin hänelle kannattaa edelleen antaa tilaa ja edistää turvallisuuden tuntua ja selviytymistä. Edelleenkään ei pidä lähteä keskustelemaan tapahtuneesta tai sen seurauksista.

Olet turvassa, minä olen tässä. En jätä sinua yksin!

Kun tilanne on ohi

Kun tilanne on mennyt ohi ja sairastunut käyttäytyy taas tavallisesti käyttäytyen taas tavallisesti, on paras hetki syvällisemmille keskusteluille. Rauhallisessa tilanteessa voi yrittää käydä keskusteluita siitä, mikä tilanteen aiheutti, miten voisi seuraavalla kerralla toimia paremmin tai mitä seurauksia sillä on, jos esimerkiksi ruoka jäi syömättä räjähdyksen takia.

Voit yrittää käydä keskustelua esimerkiksi seuraavien kysymysten kautta

• Minusta näytti siltä kuin… voisitko kertoa mitä siinä oikein tapahtui?
• Huomasitko mikä se oli, joka sai sinut….? Mikä voisi auttaa sinua päästämään irti siitä ajatuksesta?
• Näyttää siltä, että syömishäiriö ei antanut sinun…? Mitä terve minäsi haluaisi tehdä?
• Miten voisin auttaa sinua?
• Voitaisiinko sopia, että seuraavalla kerralla….?

Kaikki kysymykset eivät sovi kaikille, eikä keskustelu välttämättä onnistu sairastumisen kovin aikaisissa vaiheissa.

Lähteet ja lisätietoa

Tämä teksti on lyhennelmä Mielenterveystalo.fi -sivuston Syömishäiriön omahoito-ohjelmasta läheisille.

Tervetuloa läheiselle suunnattuun syömishäiriön omahoito-ohjelmaan! | Mielenterveystalo.fi

Toiminta kriisitilanteessa | Mielenterveystalo.fi

Altistaminen

Altistaminen on tavanomainen tapa hoitaa pakko-oireita ja pelkotiloja. Se soveltuu hyvin myös syömishäiriöiden hoitoon.

Rutiinit

Syömishäiriössä on usein paljon erilaisia rutiineja tai sääntöjä siihen, miten tulee toimia. Syömishäiriörutiinit, joita sairastunut saattaa toistaa pakonomaisesti, luovat sairastuneelle turvaa ja hallinnan tunnetta. Ne ovat kuitenkin täysin vastakkaisia muutokselle, jota taas tarvittaisiin syömishäiriöstä toipumiseen.

Rutiineja voivat olla esimeriksi tarkka ruokailuaikataulu, tietyt astiat, ruokien syöminen tietyssä järjestyksessä. Usein sairastuneella on myös tiettyjä turvaruokia, joiden syöminen aiheuttaa vähemmän ahdistusta kuin niin sanottujen pelkoruokien syöminen. Pelkoa voi aiheuttaa mm. korkea energiamäärä tai tietämättömyys ruoan ravintosisällöstä tai energiamäärästä.

Rutiinien rikkominen

Kun syömishäiriön sääntöjä lähdetään uhmaamaan, aiheuttaa se usein voimakasta pelkoa ja ahdistusta sairastavassa. Pelon takana on usein ajatus siitä, että jotakin kauheaa tapahtuu, jos rutiinia rikotaan. Asian välttely ei kuitenkaan vähennä pelkoa, vaan päinvastoin. Mitä useammin sairastava joutuu kohtaamaan pelkonsa, sitä enemmän se menettää voimaansa. Sairastunut ikään kuin siedättyy pelon aiheuttajalle.

Turvaa ahdistuksen kohtaamiseen

Sairastunut tarvitsee tukea pelon läpi kulkemiseen. Sairastavan ahdistusta ei tarvitse pelätä. Ahdistuksen herääminen ei tarkoita sitä, että tekisi jotakin väärin. Se nimenomaan kertoo siitä, että syömishäiriötä on uhattu ja suunta on oikea. Ilman ahdistusta ja sen kohtaamista, ei syömishäiriöstä voi parantua.

Entä jos se lopettaa syömisen kokonaan?

On tavallista, että läheisessä herää omia pelkoja altistusta tehtäessä. Saattaa tuntua siltä, että olisi helpompaa, kun antaisi sairastuneen toimia omien rutiiniensa mukaisesti. Mukautuminen ei kuitenkaan vie kohti toipumista. Läheiseltä vaaditaan vakuuttavuutta, sitkeyttä ja uskoa siihen, että syömishäiriö voidaan voittaa. Jos läheinen paljastaa oman pelkonsa sairastavalle, ei tämäkään pysty luottamaan siihen, että syömishäiriön sääntöjen uhmaaminen on turvallista.

On erittäin tärkeää, että altistuksen tukihenkilö käyttäytyy rauhallisesti eikä epäröi. Tehtävä pilkotaan tarvittaessa pieniin osiin eikä oleteta, että sairastunut selviäsi heti kaikesta. Sitten häntä ohjataan eteenpäin lempein kehotuksin. Väittelyyn altistuksen tarpeellisuudesta tai kaupankäyntiin ruokailun riittävyydestä ei kannata lähteä mukaan.

Altistamisen tapoja

Altistaminen voidaan tehdä joko vaiheittaisena tai kerrasta poikki -tyylisesti. Valittavaan tapaan vaikuttaa sairastavan oma motivaatio. Motivoituneelle voidaan altistus toteuttaa vaiheittaisesti, mutta sairaudentunnottomalle, ei-motivoituneelle on todennäköisesti parempi valita kerrasta poikki -taktiikka. Sairaudentunnottomalle pieni muutos aiheuttaa yhtä suuren ahdistuksen kuin isompikin, joten on parempi valita heti vaihtoehto, joka johtaa ravitsemustilan nopeampaan korjaantumiseen.

Altistus vaatii toistoja

Altistusta täytyy toteuttaa säännöllisesti, jotta se toimii. Riippuen tilanteesta ja tavoitteista, altistusta voidaan toteuttaa päivittäin tai viikoittain. Harvemmin toteutettuna se ei enää toimi niin hyvin. Mitä harvemmin altistamista tapahtuu, sen suuremmaksi myös läheiselle kasvaa kynnys toteuttaa sitä.

​​Sekä sairastavan, että läheisen kannalta olisi hyvä, jos altistus lopetetaan onnistumiseen. Tällöin kokemus on sairastavalle palkitseva ja luo uskoa läheiselle hänen kykyihinsä olla apuna ja tukena.

Lähteet ja lisätietoa

Altistaminen | Mielenterveystalo.fi

Tervetuloa läheiselle suunnattuun syömishäiriön omahoito-ohjelmaan! | Mielenterveystalo.fi

Ruokailujen tukeminen

Tämä osio soveltuu erityisesti sellaisiin syömishäiriön muotoihin, joissa sairastunut rajoittaa syömistään. Ohjeet perustuvat perhepohjaisen hoitomalliin, eli ns. Maudsley-malliin.

Asenne ja ilmapiiri

On tärkeää, että sairastuneen ruokailua tukeva henkilö on itse vakuuttunut tai ainakin näyttää ulospäin siltä, että sairastuneelle tarjolla olevan ruuan syöminen on täysin turvallista. Tukihenkilön epävarmuus tai kauhistelu esimerkiksi annoskoon tai eri ruoka-aineiden suhteen lisää myös sairastuneen kauhua ja vastustusta. Sinä annat luvan syödä, kun syömishäiriö yrittää kieltää sen!

Ruokailua tukevat lauseet

Sairastunut tarvitsee turvan tunnetta uskaltaakseen syödä. Lyhyet, lempeät kehotukset toimivat yleensä parhaiten. Hyviä lauseita turvallisuuden tunteen lisäämiseksi ovat esimerkiksi:

• Otapa seuraava haarukallinen
• Juopa kulaus maitoa
• Ota haukkaus leivästä, se on täysin turvallista!
• Ruoka on lääkettä, tarvitset tämän kaiken

Kannattaa muistaa, että mitä enemmän syömishäiriötä haastetaan (esimerkiksi normaalilla annoskoolla tai pelkoruualla), sitä suurempi meteli ja vastustus siitä seuraa. Sairastunut voi yrittää provosoida sinua hermostumaan esimerkiksi haukkumalla ruokaa tai sinua, jotta voisi lähteä pois ruokapöydästä. Väittelyyn houkuttelu on myös erittäin tavallista. Jos sairastunut tai sinä itse kiihdytte liikaa, kannattaa ottaa aikalisä. Tästä ei kannata keskustella enempää, nyt syödään loppuun ja puhutaan myöhemmin.

Turvallisuus ruokailutilanteessa

Ruokailutilanteesta pyritään poistamaan asiat ja keskustelunaiheet, jotka usein vain pahentavat tilannetta. Tällaisia ovat mm.

• syömisen epäonnistumisen seuraamusten tai toipumisen tavoitteiden asettaminen
• hankalien tunteiden käsittely ja niistä keskusteleminen
• painopuhe (esim. millainen kehon tulisi olla ja millainen paino olisi hyvä kellekin)
• perheenjäsenten tai tukihenkilön omien laihdutuspyrkimysten tai ruokavalioiden esittely
• eri perheenjäsenten annoskokojen vertailu
• ruuan terveellisyyden tai eettisyyden ruotiminen
• eri ruoka-aineiden arvottaminen (esim. sokeri on pahasta, eläinrasvoja pitäisi syödä mahdollisimman vähän, herkut ovat tarpeettomia)

Harhauttaminen

Sairastuneen kokemaa pelkoa ja ahdistusta ruokapöydässä voi yrittää vähentää harhauttamalla, eli antamalla sairastuneelle muuta ajattelemista tai huomion kohde. Harhautuksena voi toimia esimerkiksi

• kepeä keskustelu jostakin muusta kuin ruokailusta
• musiikin tai äänikirjan kuuntelu
• ääneen lukeminen
• sanaristikon tai sudokujen ratkominen
• videoiden katselu tai joku muu asia

Huijaaminen ruokapöydässä

Ruokailua tukevan on syytä olla tarkkana ruokapöydässä huijaamisyritysten varalta. Sairastunut saattaa yrittää ruokailun aikana kiinnittää huomiosi jonnekin muualle, jonka aikana hän esimerkiksi yrittää piilottaa ruokaa hihoihin, taskuihin, alushousuihin tai pöydän alle, pyyhkiä rasvan tai salaatinkastikkeen vaatteisiinsa, pöytäliinaan tai hiuksiin tai antaa ruokaa lemmikille.

Sairastunut saattaa sotkea lautasensa niin, että näyttää siltä kuin hän olisi syönyt enemmän kuin oikeasti on vatsaan päätynyt. Hän voi murustella syötävät leivät pitkin pöytiä tai kuoria perunat tai hedelmät mahdollisimman paksusti, jotta syötävää jäisi vähemmän. Hän voi yrittää laimentaa jääkaapissa olevia avatuissa pakkauksissa olevia juomia huomaamattasi.

Huijaamiseen kannattaa puuttua lempeästi mutta määrätietoisesti kertomalla omista havainnoistaan ja toteamalla, ettei tällainen voi jatkua. Myös tilaisuudet huijaamiseen kannattaa minimoida. Jos sairastuneen annetaan jatkaa huijaamista ajatellen, että näin vältetään yhteenotto, se palkitsee häntä syömishäiriökäyttäytymisestä ja yleensä vain lisää yrityksiä. Huijaamista voi yrittää vähentää

• lisäämällä valvontaa
• korvaamalla hukattu ruoka uudella
• poistamalla pöytäliinan ja servetit ruokapöydästä
• tarkistamalla taskut, sukat ja muuta vaatteet ruokailun jälkeen

Korjaavat toimenpiteet tehdään päättäväisesti mutta ystävällisesti, sillä syöminen on välttämätöntä enkä voi antaa syömishäiriön estää sitä – ei vihaisesti koska kerran temppuilet tuolla tavalla!

Entä jos syöminen ei onnistu?

Aina syöminen ei vain onnistu. Yksi huonosti mennyt ruokailu ei ole katastrofi, mutta tavoitteeksi kannattaa kuitenkin ottaa, että seuraavalla kerralla sairastunut syö enemmän.

Huonosti sujuvia ruokailuja silmällä pitäen kannattaa miettiä etukäteen muutama varasuunnitelma, joiden sisältö riippuu tilanteesta ja sairastuneen fyysisestä kunnosta. Jos ja kun varasuunnitelman joutuu ottamaan käyttöön, tärkeintä on näyttää siltä, että tiedät tismalleen mitä olet tekemässä.

Alla erilaisia mahdollisia varasuunnitelmia. Sopiva sisältö riippuu tilanteesta ja sairastuneen fyysisestä kunnosta.

• Tämä on riittävän hyvä suoritus tällä kertaa, nyt tehdään…(jotain muuta, joka vie ajatukset pois ja muistuttaa, että elämää on syömishäiriön ulkopuolella).
• Ok, voit korvata tuon lopun yhdellä Nutridrinkillä (varmista riittävä määrä ravitsemusterapeutilta).
• Et valitettavasti voi mennä iltakävelylle / liikuntaharrastukseen / kouluun, vaan sinun täytyy levätä, koska et ole saanut riittävästi energiaa.
• Selvä, lisätään tämä loppu sitten seuraavalle välipalalle / aterialle.(Mahdollista satunnaisesti, ei säännöllisesti)
• Harmi sentään, sitten sinun täytyy palata osastolle!(Kun kyseessä kotiloma, sovi asiasta etukäteen osaston kanssa)
• Meidän pitää sitten mennä päivystykseen.(Jos syömättömyys kestää yli 24h)

Jos varasuunnitelmaan siirrytään, sen ei pidä vaikuttaa rangaistukselta, vaan välttämättömältä seuraukselta sairastuneen hengen ja terveyden turvaamiseksi. Sairastuneelle voi hyvin sanoa: Tämä on alussa vaikeaa, mutta muuttuu kerta kerralta helpommaksi.

Ruokailun jälkeen

Ruokailujen tukeminen ei lopu viimeiseen suupalaan, sillä sairastunutta saattaa ahdistaa syöty ruokamäärä. Sairastunutta ei pitäisi jättää yksin heti ruokailun jälkeen vaan valvontaa kannattaa jatkaa, sillä tunnepuuskat ja itsensä vahingoittaminen ovat mahdollisia. Osalla esiintyy tyhjentäytymiskäyttäytymistä (oksentelua, ulostuslääkkeitä tms.), ja silloin vessakäynnit on syytä estää tunnin ajan. Myös pyrkimystä pakkoliikuntaan voi esiintyä ja myös se tulee estää.

Ruokailun jälkeen huomion voi suunnata pois syömishäiriöajatuksista esimerkiksi

• TV:n katselulla
• Pelaamalla
• Piirtämällä tai värittämällä
• Musiikkia tai äänikirjaa kuuntelemalla

Miksi on tärkeää jatkaa ruokailujen tukemista riittävän pitkään?

Tutkimusten mukaan toipumisen aikana syömishäiriön aiheuttamat fyysiset, sosiaaliset ja emotionaaliset oireet häviävät ensin, mutta käyttäytymisen ja ajatuksen tasolla muutoksiin menee kuukausia, jopa yli vuosi siitä, kun ravitsemustila on korjaantunut. Ei kannata siis olettaa, että ruokailujen tukeminen olisi ensimmäinen asia, josta voisi toipumisen aikana tinkiä!

Vastuun siirtämistä sairastuneelle ei voi tehdä ennen kuin hän on lopettanut huijausyritykset, rajoittamisen ja kompensoinnin, sekä suhtautuu ruokailuun positiivisemmin. Tässä läheisen on hyvä muistaa, että tuen tarve muuttuu ajan kanssa. Alussa ruokailut voivat olla tuskallisia ja ahdistavia niin sairastuneelle kuin tukena olevalle läheisellekin, mutta ne muuttuvat matkan varrella helpommiksi.

Lähteet ja lisätietoa

Ruokailujen tukeminen | Mielenterveystalo.fi

Tervetuloa läheiselle suunnattuun syömishäiriön omahoito-ohjelmaan! | Mielenterveystalo.fi