Syömishäiriö ihmissuhteissa
Tälle sivulle on koottu syömishäiriön vaikutuksia erilaisissa ihmissuhteissa.
Parisuhde, kun lapsi sairastaa
Oman lapsen sairastuminen pysäyttää eri tavoin arkisen elämän ja asettaa vanhemmat ja koko perheen uuteen elämäntilanteeseen. Yhden perheenjäsenen huoli heijastuu kaikkiin muihinkin. Kenenkään elämä ei ole aivan entisellään.Parisuhde ei välttämättä ole ensimmäisenä mielessä lapsen sairastuttua. Parisuhde on kuitenkin tärkeä voimavara, joka parhaimmillaan voi suojata koko perhettä.
Sairaus, oma tai toisen, on aina henkilökohtainen kokemus. Vaikka samasta sairaudesta on kysymys, jokainen perhe, vanhemmat ja muut perheenjäsenet kokevat sen omalla tavallaan. Kukaan muu ei voi arvioida tai määritellä toisen kokemusta. Myös parisuhteessa kumppanit kokevat lapsen sairastumisen omalla tavallaan.
Luopuminen
Lapsen sairastuessa joudutaan ehkä luopumaan joistakin asioista. Luopuminen voi liittyä omiin tai yhteisiin unelmiin, ulkomaanmatkoihin tai ehkä luopumiseen totutunlaisesta arjesta.
Kumppanit yhdessä luopuvat entisistä tavoista tehdä yhdessä asioita. Lisäksi aikuisten unelmat ja tavoitteet täytyy päivittää, koska sairastuneesta huolehtiminen vie aikaa ja energiaa. Luopumisen kokemukseen liittyy usein voimakkaita tunteita, esimerkiksi surua, kateutta, vihaa, epäreiluuden kokemusta tai haikeutta.
Hyvinvoiva parisuhde suojaa koko perhettä
Lapselle on tärkeää, että hän kokee olonsa turvalliseksi. Samaa turvaa kaipaavat myös aikuiset. Turva rakennetaan läsnäolossa ja avoimessa vuorovaikutuksessa, jossa tunteilla on tilaa olla.
Kun vanhempien suhde on toimiva, myös lasten on turvallista ilmaista tarpeitaan. Kumppanilta odotetaan lapsen sairastuessa usein tukea. Parisuhteen merkitys ja siihen liitetyt odotukset saattavat korostua entisestään sairauden aikana. Parisuhde voidaan nähdä koko perheen hyvinvointia tukevana suhteen kolmantena osapuolena kumppaneiden lisäksi. Toimiva parisuhde on ikään kuin varavirtalähde haastavissa elämäntilanteissa.
Toimivan parisuhteen vuorovaikutuksen lisäksi on tärkeää, että perheessä vanhemmat kantavat tasapuolisesti ja yhdessä vastuuta myös vanhemmuudesta. Myös poikkeuksellisessa ja uudessa elämäntilanteessa molempien vanhempien tulee yhdessä pystyä vastaamaan perheen arjesta ja lastenhoidosta.
Miten sinä itse voit? Miten kumppanisi voi?
Milloin olet pysähtynyt kysymään itseltäsi: paljonko akussasi on virtaa? Tai miten voi kumppanisi?
Jokainen on itse viime kädessä vastuussa oman hyvinvointinsa huolehtimisesta. Parisuhteessa on useille tärkeää, että siihen kuuluu kuitenkin herkkyys ja kuulolla olo myös kumppanin voinnin suhteen.
Henkilökohtainen hyvinvointi heijastuu usein suoraan parisuhteeseen ja koko perheen hyvinvointiin. Kun tunnistaa omat voimavarat, voi rohkeammin pyytää apua ja tukea. Vanhempien ei tarvitse olla aina jaksavia ja selviytyviä. On tärkeää pohtia sitä, mitkä pienet arjessa toteutettavat hetket voisivat antaa lisävoimia.
Mistä saat virtaa?
Mitkä ovat sellaisia asioita, joiden äärellä rentoudut ja palaudut tai jotka yksinkertaisesti tuottavat iloa? Mitkä ovat kumppanillesi iloa tuottavia asioita? Kiireinen arki vaikuttaa usein niin, että havainnoidaan niin omaan kuin kumppaninkin jaksamiseen liittyviä hälytysmerkkejä pintapuolisesti. Niiden äärelle pysähtyminen aidosti olisi tärkeää.
Mitkä asiat parisuhteessa vahvistavat voimavaroja?
Parisuhdeakkujen lataaminen kannattaa aloittaa asioista, jotka ovat molemmille kumppaneille mieluisia. Teillä saattaa olla joku yhteinen mieluinen tekeminen, jossa kumpikin viihtyy.
Onko se saunominen, luonnossa kulkeminen, ruoanlaitto viikonloppuisin vai iltauutisten katsominen vierekkäin? Vai latautuuko parisuhde parhaiten silloin, kun koko perhe on yhdessä?
Toivon ylläpitäminen
Sairaus saattaa muuttaa arkisen päiväjärjestyksen ja usein myös tulevaisuuden suunnitelmia. Tähän kaikkeen reagoimme eri tavoin ja eriaikaisesti. Esim. toinen selvittää aktiivisesti eri hoitovaihtoehtoja ja näkee tulevaisuuden toiveikkaana, kun taas toinen voi lamaantua ja menettää tulevaisuudentoivonsa.
Siihen miten reagoimme kokemaamme, vaikuttavat aiemmat elämänkokemuksemme, psyykkinen selviytymiskykymme ja kulloisenkin hetken voimavarat. On tärkeää, että kumppani voisi olla se turvallinen syli, johon voin nojata myös silloin, kun voimat lapsen sairauden keskellä ovat vähissä. Kun voimme ilmaista turvallisesti kaikkia tunteitamme kumppanille, jaksamme paremmin myös rohkaista toisiamme.
Luottamus
Sairastuminen vie usein epävarmuuden ja epämukavuuden alueelle. Tällöin luottamusta ja vakautta on rakennettava kaikin mahdollisin tavoin. Tarvitaan itseluottamusta, luottamusta läheisiin ja hoitohenkilökuntaan.
Erityisen merkittävää on luottamus kumppaneiden välillä. On tärkeää voida luottaa toisen sanoihin ja tekoihin, yhteiseen vastuun kantamiseen, myös rakkauteen ja sitoutumiseen ja siihen, että suhde kestää yli tämänkin vaikean elämänvaiheen. Siksi luottamuksesta on tärkeää yhdessä puhua ja tehdä yhteisiä sopimuksia.
Muuttuvat roolit ja jaettu vastuu
Kun lapsi sairastuu, on perheen voimavaroista pidettävä huolta ja vastuuta on kannettava yhdessä. Tasaveroinen vanhemmuus tukee molempien jaksamista, vastuun jakaminen molempien kumppaneiden kesken lisää voimavaroja. Arjen tehtävät on joskus hyvä jakaa ihan konkreettisestikin. Molemmat kumppanit saattavat uudessa tilanteessa löytää itsestään uusia puolia arjen jakamisessa.
On myös hyvä pohtia, mitkä kaikki arkeen ja kotiin liittyvät tehtävät ovat pakollisia, mitkä voi odottaa parempia aikoja. Uudessa roolissa sairastuneen lapsen vanhempana on jo sellaisenaan paljon opeteltavaa, ja on tärkeää, että molemmille vanhemmille jää tilaa käsitellä muuttunutta tilannetta.
Parisuhderesilienssi
Tutkimuksissa on kartoitettu sairaan lasten vanhempia, joiden parisuhde kestää sairauden mukanaan tuomat haasteet. Puhutaan parisuhderesilienssistä, eli parisuhteen kantokyvystä vaikeissa elämäntilanteissa. On muutamia asioita, jotka vahvistavat tätä yhteyttä; yhteisen kertomuksen tärkeys, me yhdessä -asenne, lupa iloita ja hyvät hetket.
Ensimmäinen näistä taidoista on ymmärrys siitä, että asioista täytyy jutella eli rakentaa yhteinen kertomus. On tärkeää puhua ja kuunnella, pysähtyä eletyn elämän ja nykyhetken äärelle sekä luoda ja haaveilla yhteisestä tulevaisuudesta. Tämä yhteinen kertomus lisää yhteenkuuluvaisuutta ja lisää avoimuutta.
Toinen keino vahvistaa parisuhdetta on ”me yhdessä” – asenne. Parisuhde tai vanhemmuus ei ole sooloprojekti vaan yhteinen matka. Silloin kummankaan ei tarvitse yksin osata, jaksaa ja pärjätä, vaan molemmille syntyy kokemus siitä, että ollaan yhdessä vahvempia.
Kolmas keino on lupa iloon. Vaikka perheessä on huolta tai surua, tarvitaan myös ilon tunteiden tuomaa energiaa ja voimaa. Nauru antaa energiaa ja rentouttaa. Millaisille asioille on naurettu yhdessä ennen? Millaiseksi on muodostunut huumori parisuhteessa? Elämässä on myös kaunis puoli ja siitä on lupa iloita.
Neljäs keino on hyvien hetkien äärelle pysähtyminen. Huomataan hyvä yhdessä! Erityisen tärkeäksi käyvät ne pienet hetket, jolloin puolisoilla on mahdollisuus levätä toistensa lähellä. Kun lapset leikkivät, tai kun lapset ovat menneet nukkumaan.
Miksi niin usein ajatellaan, että parisuhteen ylläpitämisen pitäisi olla kovin vaikeaa ja yllätyksellistä? Parisuhde rakennetaan arjessa; aamun ja illan toivotuksissa, hyvän unen toivotuksissa ja lähtösuukoissa.
Tehtävä:
Muistele lähiajoilta parisuhdetta vahvistava hetki, joka oli sinulle merkittävä. Kerro siitä kumppanillesi.
Lähteet
Yhdessä vahvemmaksi -opas, Parisuhdekeskus Kataja ry
Syömishäiriö parisuhteessa
Monia helpottaa tieto, että sairastuminen horjuttaa perusturvallisuutta ja on täysin ok reagoida monella eri tavalla, esimerkiksi väsymyksellä, kiukulla tai vetäytymisellä. Parisuhde toimii parhaimmillaan turvana ja lepopaikkana, kun sairauden mukanaan tuomat haasteet koettelevat.
Syömishäiriö voi tulla mukaan parisuhteeseen suhteen aikana tai se voi olla ollut olemassa jo suhteen alkaessa. Sairaus tuo aina omia haasteitaan suhteeseen. On asioita, joista on hyvä olla tietoinen, jotta molemmilla on suhteessa mahdollisimman hyvä olla.
Parisuhteen vahvistamiseen sairauden kohdatessa tarvitsevat molemmat kumppanit tietoa, ymmärrystä, motivaatiota ja parisuhdeasennetta.
Tietoa sairaudesta
Tiedon saaminen erityisesti läheiselle on ensiarvoisen tärkeää. Syömishäiriö muuttaa usein sairastuneen luonnetta ja käyttäytymistä, joten asiallisen tiedon saaminen ammattilaisilta ja muista luotettavista lähteistä voi auttaa paremmin ymmärtämään puolison toimintaa. Lisätietoa syömishäiriöistä ja niiden aiheuttamista käyttäytymisen muutoksista löydät täältä.
Avoin ja rehellinen vuorovaikutus
Syömishäiriö voi haastaa muutoin rehellisen ja avoimen suhteen peruskiviä. Milloin on kyse sairaudesta ja sen mukanaan tuomasta salailusta, välttelystä tai muusta ikävästä toiminnasta? Missä asioissa voin luottaa puolisoon ja missä asioissa en?
On hyvä ymmärtää, että sairastunut puoliso ei ole hankala tahallaan. Mitä paremmin hän osaa kertoa, missä tilanteissa sairaus ja sairauden värittämät ajatukset saavat vallan, sitä paremmin puolisokin voi oppia näkemään, milloin syömishäiriö on keskustelussa kolmantena osapuolena. Avoimuus, rehellisyys ja oman haavoittuvuutensa paljastaminen lisäävät kumppaneiden välille yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tässä voivat molemmat osapuolet tehdä osansa.
Lepää toisen lähellä
Kun parisuhteessa on sairautta, erityisen tärkeiksi käyvät ne pienet hetket, jolloin puolisoilla on mahdollisuus levätä toistensa lähellä. Lepääminen toisen lähellä sisältää ajatuksen ”ollaan rauhassa, ei tehdä mitään”. Parisuhde rakennetaan arjessa; aamun ja illan toivotuksissa, huomaavaisuudessa ja arjen kosketuksessa. Säännöllinen kosketus ja läheisyys ovat suhteelle äärimmäisen tärkeitä.
Kosketuksella ja läheisyydellä on parantava vaikutus. Ihon miljoonat tuntoaistisolut välittävät tietoa aivojen mielihyväkeskukselle hellästä kosketuksesta. Hyväksyvä kosketus tuo turvaa ja helpottaa hyväksymään kehon muutoksia.
Syömishäiriön vaikutus seksuaalisuuteen
Seksuaalisuuteen kuuluu nautinto, jota monien sairastuneiden on vaikea sallia itselleen missään muodossa. Nautinto ylipäätään saatetaan kokea vääränä tai jonain sellaisena, jonka ajatellaan kuuluvan muille mutta ei itselle. Voiko itselleen antaa luvan kokea jotain hyvää?
Sairastuneen mielessä voi pyöriä myös häpeän värittämiä ajatuksia omasta kehosta ja itsestä. Riitänkö tällaisena kuin olen ja riittääkö se, mitä minulla on annettavaa? Häpeän tunne voi olla myös kelvottomuuden tunnetta ja häpeää siitä, että ei pysty toimimaan kuten normaalisti.
Sairastuneella saattaa olla taustalla myös kokemuksia omien rajojen ylittämisestä. On tärkeää käydä keskustelua siitä, missä omat rajat menevät. Mihin kaikkeen tarvitsee suostua? Yhdessä on hyvä löytää nykyiseen elämäntilanteeseen sopivat tavat kosketukseen ja läheisyyteen.
Kriisit osana parisuhteen kaarta
Elämää kohdanneet kriisit ja vaikeudet voivat toimia pareja yhdistäen, mutta vaikutus on usein myös päinvastainen.
Sairaudesta tulee helposti suhteen kolmas pyörä. Sairaus vaikuttaa parisuhteeseen ja parin reaktiot vaikuttavat sairauden merkitykseen arjessa. Merkittävää on se, miten avoimesti asioista, ristiriidoista ja tunteista puhutaan.
Hiertymiä suhteeseen voi tulla, jos kumppanit eivät ymmärrä tai tiedä mitä sairaus tarkoittaa toisen toimintakyvylle. Kyse on kuitenkin harvemmin tahallisesta väärinymmärryksestä.
Ymmärrystä saattavat vaikeuttaa jotkin seuraavista seikoista:
1. Suurimmalla osalla on kokemuksia vain lyhytaikaisesta sairaudesta. Hänen oma kokemuksensa sairaudesta tai kivusta on aina ollut erilainen.
2. Henkilölle, jolla on kokemusta vain lyhytaikaisesta sairaudesta, voi olla vaikea ymmärtää miksi oireet voivat olla voimakkaita yhtenä päivänä ja lievempiä toisena.
3. Sairastunut voi näyttää melko terveeltä, vaikka hänen olonsa olisikin surkea päivästä toiseen. Jos sairaus ei näy ulospäin muut saattavat kuvitella, että siitä kärsivän tilanne on menossa parempaan suuntaan.
4. Sairaus on vaikea keskustelunaihe. Ihmiset välttävät vaikeista aiheista puhumista. Takana voi olla oletus, että sairaudesta puhuminen huonontaa oloasi lisää. Joillekin voi sairaudesta keskustellessa tulla tunne, että heidän pitäisi kyetä lievittämään oloasi. Se voi tuottaa heille avuttomuuden tunteita, minkä vuoksi he välttelevät aihetta.
5. Omat huolet ja murheet voivat painaa keskustelukumppanin mieltä. Silloin toisen ihmisen tilanteeseen eläytyminen on usein vaikeaa.
Lähde: Turk & Winter 2006, The Pain Survival Guide
Apua molemmille puolisoille
Puolison ei tarvitse ryhtyä terapeutiksi tai kantaa yksin vastuuta kodin asioista. Puoliso ei voi ottaa vastuuta koko ihmisestä, vaan vain niistä osa-alueista, jotka toiselle ovat sairauden takia vaikeita. Tarjoa apua, mutta muista omat rajasi. Pyri kuuntelemaan ja jaa myös omia murheitasi. Parisuhteissa on tarkoitus jakaa ajatuksiaan puolin ja toisin.
Kumppanin sairastuessa on tärkeää myös miettiä, mistä itse saa virtaa elämäänsä. On tärkeää pitää yllä ystävyyssuhteita ja harrastuksia. On myös lupa valita vierelleen rohkaisevia ja rakastavia ihmisiä. Kun sinulla on tarpeeksi voimavaroja antavia asioita elämässäsi, jaksat paremmin auttaa toista.
Lähipiirin lisäksi on hyvä kartoittaa ammattiavun mahdollisuudet tulla tueksi. Pariterapiasta hyötyvät useat parit kriisin kohdatessa. Mistä paikkakunnaltasi löytyy tukea parisuhteeseen? Usealla paikkakunnalla apua saa Perheasiain neuvottelukeskuksesta, perheneuvolasta ja terveysasemalta.’
Kohti toivoa
Positiivisten ja iloisten tapahtumien, tunteiden ja kokemusten huomaaminen ja niiden jakaminen kumppanin kanssa on merkittävä parisuhdetta vahvistava teko. Vaikka sairaus tuo murhetta ja epävarmuutta elämään, sisältyy elämään myös kaunis puoli.
Mikä teitä ennen nauratti, yhteiset muistot ja sattumukset? Nauratteko vielä yhdessä? Huumorin avulla moni vaikea tunne ja hetki laukeaa keveämmäksi kokea. Ristiriitatilanteissa jännitteet purkautuvat huumorin avulla luontevasti. On lupa nauttia elämän pienistä ja suurista hetkistä.
Ero
Joskus suhdetta ei yrityksistä huolimatta saada toimimaan. Tällöin ero voi olla paras ratkaisu. Vaikka eroon päädyttäisiin, ei se vie pois sitä kaikkea hyvää, mitä suhteessa on sen aikana ollut. Ero voi olla välttämätön kummankin hyvinvoinnin ja omannäköisen elämän kannalta.
Vertaistuki
Syömishäiriöliiton ja muiden toimijoiden vertaistukiryhmät ja muut palvelut auttavat ja tukevat kysymysten keskellä. Kuka muu voisikaan ymmärtää niin hyvin, kuin toinen saman kokenut? Lisätietoa syömishäiriöliiton läheisille suunnatusta tuesta löydät täältä
Lähteet
Yhdessä vahvemmaksi -opas, Parisuhdekeskus Kataja ry
Syömishäiriö uusperheessä
Uusperheen lapsen tai nuoren sairastuminen syömishäiriöön on kaikkien yhteinen huoli, niidenkin, joiden kanssa yhteistä perhe-elämää ei ole vielä pitkään ehditty jakaa. Uusperheen nuorella onkin parhaimmillaan useampia turvallisia aikuisia elämässään.
Enemmän liikkuvia osia
Uusperheissä on usein paljon lapsia ja liikkuvia arjen osasia. Kun nuori pikkuhiljaa itsenäistyy perheestään, voi vanhempien huomio olla luontaisesti nuoremmissa perheenjäsenissä, arjen pyörityksessä, uudessa rakkaudessa tai haastavissa ex-suhteissa. Nuori voi kokea haluttomuutta jakaa omia asioitaan, välttääkseen kuormittamasta vanhempiaan lisää. Jos nuori vuoroasuu kahdessa kodissa, voi syömishäiriöön sairastuminen jäädä vieläkin herkemmin huomaamatta. Uusperheellisyys tai vuoroasuminen ei kuitenkaan itsessään ole uhka nuoren hyvinvoinnille.
Uudet perheenjäsenet tärkeässä roolissa
Lapsen tai nuoren bonusvanhempi tai -sisarus voi olla erityisessä asemassa huomaamassa muutoksia nuoren hyvinvoinnissa. Usein nuori ei halua jakaa henkilökohtaisempia asioita biovanhempien kanssa, joten bonusvanhempi saattaa olla riittävän ulkopuolinen, että tälle puhuminen tuntuu helpommalta.
Suurin osa uusperheiden lapsista ja nuorista voi hyvin
Osalla kuitenkin vanhempien ero ja uuteen perheeseen sopeutuminen aiheuttaa haasteita. Nuoren sitoutuminen uusperheeseen ei aina toteudu, sillä ikäkauteen liittyvä kehitystehtävä on kulkea kohti itsenäistymistä.
Vaikka nuori saattaa osoittaa käytöksellään, ettei tarvitse tai ole kiinnostunut vanhemmista eikä perheestä, niin nuori kuitenkin tarvitsee hänestä kiinnostuneet vanhemmat ja turvallisen ”pohjan”, josta ponnistaa kohti itsenäisyyttä. Tämä saattaa vanhemmista helposti näyttäytyä suurempana itsenäisyytenä, mitä nuori sisimmässään tuntee ja mihin hän on kehityksellisesti valmis.
Murrosikä haastaa
Murrosikäisille tytöille uusperheeseen sopeutuminen on usein haastavampaa kuin pojille. Myös syömishäiriöt, alkavat usein murrosiässä ja ovat yleisempiä tytöillä. Syömishäiriöön sairastuminen, vanhempien ero, erityisesti jos se on riitaisa, ja uusperheeseen sopeutuminen voivat aiheuttaa voimakkaitakin ristivaikutuksia. Muutokset voivat tapahtua äkillisesti ja nuorella voi olla vähän mahdollisuuksia vaikuttaa asioiden kulkuun.
Oleellista nuorelle kuitenkin on muutosten keskellä tulla kuulluksi ja hyväksytyksi kaikkine tunteineen, niissäkin tilanteissa, joissa varsinaista vaikutusmahdollisuutta ei ole.
On myös hyvä olla tarkkana siinä, että syömishäiriöoireilua laiteta murrosiän piikkiin. Syömishäiriön oireita ovat mm. piilottelu, valehtelu, aggressiivinen käytös tai puhe ja muista perheenjäsenistä eristäytyminen. Asioita, jotka ovat tavallisia myös murrosiässä.
Nuoren kuuleminen, osallisuuden kokemus ja ajan antaminen
Nuorelle on tärkeää antaa aikaa sopeutua uusperheen tuomiin muutoksiin. Kuuluvuuden, erityisyyden ja osallisuuden kokeminen omassa perheessä tukee nuoren henkistä ja fyysistä hyvinvointia.
Kokemus siitä, että voi itse vaikuttaa oman elämänsä asioihin mm. siihen millaisiksi ihmissuhteet vanhemman uuden kumppanin tai bonussisarten kanssa muodostuvat, mahdollistaa paremman sopeutumisen muutoksiin. Merkittävää nuoren kannalta on, ettei hän joudu osalliseksi vanhempiensa ja näiden uusien kumppaneiden välisiin riitoihin ja hänellä on kokemus siitä, että hän ei petä vanhempaansa pitämällä toisen vanhemman uudesta kumppanista.
Ihmissuhteet kannattelevana voimana
Mikäli molemmat nuoren vanhemmista ovat nuoren elämässä, ex-kumppanien yhteistyöllä ja selkeällä työnjaolla, on merkittävä rooli. Nuorella voi uusperheessä parhaimmillaan olla suurempi tukiverkosto ja useampia kannattelevia ihmissuhteita tukemassa syömishäiriöstä toipumista.
Joskus syömishäiriön näkeminen/ myöntäminen saattaa olla vanhemmille vaikeaa ja herättää syyllisyyttä esim. tapahtuneesta erosta tai sen mukanaan tuomista isoista ja kenties nopeista muutoksista nuoren elämässä. Nuori kaipaa kuitenkin tuekseen vanhempia, jotka pystyvät asettamaan nuoren tarpeet päällimmäiseksi ja tekemään yhteistyötä keskenään nuoren toipumisen mahdollistamiseksi.
Apua koko perheelle
Vanhemman on hyvä hakea itselleen tukea, jotta hänellä on paikka käsitellä itselleen hankalia tunteita ja kipeitä kysymyksiä.
Yhden perheenjäsenen sairastuminen vaikuttaa kaikkiin uusperheen jäseniin. On tärkeää, että asiasta voidaan puhua koko perheen kesken jokaisen ikätasoon sopivalla tavalla, jotta perheen sisälle ei muodostu salaisuuksia tai liittoumia. Tämä on kuitenkin oleellista tehdä nuoren luvalla ja kertoa hänellekin miksi se on merkityksellistä.
Monimuotoisten uusperheiden ihmissuhteissa on omia erityiskysymyksiään, joiden kanssa ei tarvitse jäädä yksin.
Lähteet ja lisätietoja
Blogikirjoitus: Kun uusperheen nuori sairastuu – Syömishäiriöliitto-SYLI ry (syomishairioliitto.fi)