Lähisuhdeväkivalta ja syömishäiriöt

Miten syömishäiriöt liittyvät lähisuhdeväkivaltaan? Aloitetaan pienellä pohdinnalla:

Seuraavan kerran, kun olet lähikaupassasi tai työpaikallasi, katso hetken aikaa ympärillesi ja laske joka kolmas ohikulkeva nainen. Tilastollisesti nämä laskemasi naiset ovat joutuneet fyysisen ja/tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi lähisuhteessaan. Kuten arvata saattaa, tilastot eivät kerro ilmiöstä koko totuutta. Tilastoista esimerkiksi puuttuu henkisen väkivallan kokijat, joiden suhteessa ei ole ollut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Henkistä väkivaltaa on mm. mitätöinti, kontrollointi ja painostaminen. Henkisen väkivallan vaikutukset koetaan usein vähintään yhtä tai enemmän vahingolliseksi, kuin fyysisen väkivallan, joten todellinen luku väkivallan kokijoista on huomattavasti nykyisiä tilastoja suurempi.

Kaikille lähisuhdeväkivallan muodoille yhteistä on se, että ne vaikuttavat kokijaan hyvin kokonaisvaltaisesti. Lähisuhdeväkivalta on erityisen haavoittavaa, sillä tekijä on tuttu, läheinen ihminen. Väkivallan kohteeksi joutuminen vaikuttaa heikentävästi itsetuntoon, omanarvontunteeseen ja käsitykseen itsestä ja kehostaan. Etenkin väkivaltaisen suhteen pitkittyessä on tyypillistä, että tekijän tarjoama negatiivinen minäkäsitys sekä arvottomuuden- ja huonommuudentunne sisäistetään todelliseksi käsitykseksi itsestään.

Väkivaltakokemukset haastavan keho- ja ruokasuhteen taustalla

Kaikki lähisuhdeväkivaltaa kokeneet eivät sairastu syömishäiriöön, mutta joskus väkivaltakokemus voi toimia syömishäiriön laukaisevana tekijänä. Usein lähisuhdeväkivalta on luonteeltaan toistuvaa, aaltoilevaa ja pitkäkestoista, minkä seurauksena kokija joutuu elämään turvattomassa ja ennalta-arvaamattomassa ympäristössä. Syömishäiriön keinot voivat nousta esiin mielen tarpeesta pyrkiä jonkinlaiseen kontrollin ja turvallisuuden tunteeseen tilanteessa, jossa läheisen sanojen, tekojen tai tapahtumien ennakointi on liki mahdotonta. Tällöin syömishäiriön keinot ovat inhimillisiä, mutta erittäin haitallisia selviytymiskeinoja.

Lähisuhdeväkivallalle ilmiöinä on tyypillistä, että kokija pitää väkivaltaa oikeutettuna. Tekijä voi verbaalisesti tai non-verbaalisesti aiheuttaa kokemuksen, että kokija on niin huono tai arvoton, että tämä ansaitsee kokemaansa väkivaltaa. Lähisuhdeväkivallan seurauksena oma keho usein koetaan riittämättömäksi, rumaksi, huonoksi tai arvottomaksi. Kun ympäristö toistuvasti tarjoaa negatiivisen käsityksen itsestään ja kehostaan, ei ole ihme, että kehosuhde menee rikki ja kehoon kohdistuvaa kaltoinkohtelua voi alkaa toteuttaa myös itseään vastaan.

Lähisuhdeväkivallasta voi selviytyä

Lähisuhdeväkivallan kohteeksi joutuminen voi olla traumaattinen kokemus ja siitä selviytyminen on pitkäkestoinen prosessi. Itsetunnon vahvistuminen sekä itsensä ja kehonsa uudelleen arvostaminen vievät paljon voimavaroja, minkä vuoksi ulkopuolisen tuen hakeminen prosessin tueksi on suotavaa. Apua tarjoavat esimerkiksi aiheeseen perehtyneet järjestöt, kuten Ensi- ja turvakotien liitto ja Naisten linja sekä useat psykologit ja terapeutit.

Voimaantuminen ja eheytyminen traumaattisten kokemusten jälkeen ovat mahdollisia epätoivoisimmiltakin tuntuvien hetkien kohdalla. Selviytymisprosessissa minäkäsitystään ja ajattelumallejaan pystyy muokkaamaan yhtä lailla kuin väkivalta on muokannut niitä aikaisemmin. Omaan kehoon ja kehosuhteeseen tutustuminen voi olla pelottavaa, mutta armollisuudella ja kärsivällisyydellä prosessi voi olla antoisa ja voimauttava.

Kehorauha kaikkien perusoikeutena

Valitettavan usein törmää käsitykseen siitä, että syömishäiriöt olisivat vain marginaalinen ongelma. Syömishäiriöiden diagnostiset kriteerit ovat hyvin rajattuja ja näin ollen diagnoosien (ja sitä myötä avun ja tuen) ulkopuolelle jää suuri joukko ihmisiä. Yhteiskunnassamme vallitsee ajatus, että vain korkeat tilastolliset todennäköisyydet ja helposti tilastoihin asetettavat ilmiöt ovat todellisia, vakavia ja haitallisia.

Meillä kaikilla on keho, jonka kanssa on jonkinlainen kehosuhde, ja se suhde voi mennä rikki kenellä tahansa. Meillä kaikilla on oikeus oman kehon arvostukseen, koskemattomuuteen ja itsemääräämisoikeuteen. Lähisuhdeväkivallan kohteeksi joutuminen rikkoo vakavasti näitä perusoikeuksia. Kuten alussa mainittiin, tutkitusti vähintään joka kolmannen ohikulkevan naisen kehon itsemääräämisoikeutta ja kehorauhaa on rikottu. Joka kolmas ei ole enää marginaali.

Kertauksena vielä kaikille, jotta voitaisiin jo heittää romukoppaan ajatus siitä, etteivät syömishäiriöt kosketa juuri minua:

Oikeus kehon kaikenlaiseen koskemattomuuteen, ihmisten yhdenvertaisuuteen ja turvalliseen elämään eivät ole ”hössötystä” tai ”sosiaalihömppää”, vaan Suomen perustuslaissa määriteltyjä perusoikeuksia.

Iiris Pitkäjärvi
toiminnanohjaaja
SYLI-keskus Pohjois-Suomi

P.S. Tällä kirjoituksella ei vähätellä tai mitätöidä miesten tai muiden kokemaa lähisuhdeväkivaltaa. Suuri osa väkivaltatutkimuksista rajaa väkivallan kokijat naisiksi ja näin ollen vaikuttaa käytettävissä olevaan tilastotietoon.

Lukuvinkkejä ja lähdetietoa:

• Nettiturvakoti tarjoaa tietoa väkivallasta ja erilaisista tukipalveluista
• Nollalinja tarjoaa 24/7 puhelinapua lähisuhdeväkivaltaa kokeneille sekä ajankohtaiset paikkatilanteet kaikista Suomen turvakodeista
• Euroopan Unionin perusoikeusviraston raportti naisiin kohdistuvasta väkivallasta (pdf-muodossa)