Mikä kehonkuva?

Häiriintyneeseen ruokasuhteeseen sekä syömisen ja liikkumisen ongelmiin liittyy olennaisesti kehonkuvan käsite. Kehonkuvasta puhutaan enenevissä määrin, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa ja miksi se on niin tärkeä?

Kehonkuva on moniulotteinen rakenne, johon sisältyvät muun muassa kehon kokoon ja muotoon liittyvät tunteet, asenteet ja käsitykset. Kehonkuva ei siis varsinaisesti kerro mitään kehosta tai sen ulkonäöstä, vaan siitä, miten oman kehonsa mieltää ja minkälaisia merkityksiä siihen liittää. Se on sarja subjektiivisia kokemuksia, ajatuksia ja havaintoja omasta kehosta sekä sen ominaisuuksista.

Kehonkuva on voimakkaasti yhteydessä mielenterveyteen, ja negatiivinen kehonkuva liittyy esimerkiksi syömishäiriöihin. Sairastumisen taustalla vaikuttavat moninaiset tekijät aina geneettisestä alttiudesta psykologiseen ja sosiaaliseen ympäristöön, mutta erityisesti negatiivisen kehonkuvan ja kehonkuvan vääristymien on todettu vaikuttavan syömishäiriöiden puhkeamiseen. Tyytymättömyys painoon ja kehon muotoon lisäävät riskiä syömisen liialliseen kontrollointiin ja laihduttamiseen, mikä altistaa syömishäiriöön sairastumiselle. Myös masentuneisuus ja ahdistuneisuus heijastuvat kehonkuvaan muovaten sitä ongelmallisemmaksi.

Hypervisuaaliselle kulttuurillemme tyypillinen kuvasto, vertailu ja halu saavuttaa kulttuurisia ulkonäköideaaleja tuottavat paineita, joilla on vahva yhteys negatiivisen kehonkuvan muotoutumiseen. Vaikka kehonkuvan hankaluudet yhdistetään usein naisia koskeviksi, kaikki sukupuolet kokevat kehonkuvaan liittyviä vaikeuksia.

Moderni länsimainen ihminen tarkastelee omaa kehoaan usein hieman etäältä; kehoon suhtaudutaan mielestä erillisenä entiteettinä, projektina, jota voi muokata omien ihanteiden ja kulloistenkin trendien mukaan. Kehon muokkaamisen normi yhdistyy myös siihen, miten suhtaudumme kehonkuvan ongelmiin. Kun kehonkuvaa halutaan parantaa, ratkaisua etsitään usein kehon muovaamisesta liikunnalla, dieeteillä ja muilla erilaisilla toimenpiteillä.

Negatiivinen kehonkuva ei kuitenkaan kerro, että kehossa olisi jotakin vikaa, vaan että omassa kehosuhteessa on työstettävää. Ennemmin se on viesti siitä, että omaan hyvinvointiin on syytä panostaa: armollisuus ja itsestä huolehtiminen ovat tässä avainasemassa.

Kirsti Sippel
SYLI-keskus Tampereen koordinaattori
Syömishäiriöliitto