Moniammatillinen yhteistyö tuo voimaa syömishäiriöiden hoitoon ja ennaltaehkäisyyn
Vähintään viimeisen vuosikymmenen ajan on enenevässä määrin puhuttu monialaisesta ja moniammatillisesta yhteistyöstä sekä verkostoitumisen merkityksestä sosiaali- ja terveyspalvelusektorilla. Jo pitkään valmisteilla olleessa sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksessakin pohjana on ollut ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen, palveluiden keskittäminen ja moniammatillisen yhteistyön tuomat hyödyt niin asiakkaan kuin myös talouden näkökulmasta.
Syömishäiriöiden, kuten monen muunkin sairauden hoidossa yksi hoitomuoto ei riitä takaamaan ihmisen toipumista, vaan tarvitaan monenlaisia eri palveluita ja tukea, joita eri tahot tarjoavat. Jos nämä tahot eivät keskustele keskenään tai yhteistyössä on paljon aukkoja ja viiveitä, ihminen jää kohtaamatta kokonaisuutena, auttamistyö jää puolitiehen ja syömishäiriö voi pitkittyä.
Syömishäiriöitä hoidetaan monen tahon yhteistyöllä
Syömishäiriötä sairastavan hoitoon osallistuu usein lääkärien, sairaanhoitajien, psykiatrien, psykologien ja eri terapeuttien lisäksi myös kolmannen sektorin toimijoita. Terveydenhuollon puolella hoidetaan somaattinen puoli, psykiatrian puolella mielenterveyteen liittyviä asioita ja kolmas sektori, kuten Syömishäiriöliitto, tarjoaa näiden lisäksi vertaistuellista ja kokemukseen perustuvaa matalan kynnyksen tukea ja apua toipumisen tielle.
Syömishäiriöiden hoitaminen, hoitopolut, -tahot ja -menetelmät vaihtelevat suuresti eri puolilla Suomea. Suomesta löytyy syömishäiriöiden hoitoon erikoistuneita yksiköitä sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta, mutta syömishäiriöitä hoidetaan myös perusterveydenhuollossa, jolloin syömishäiriöihin liittyvää erityisosaamista ei välttämättä ole tarjolla. Tämän vuoksi moniammatillinen yhteistyö ja tieto siitä, mistä tukea ja tietoa sairauden erityispiirteistä on saatavilla, nousee tärkeään rooliin.
Kolmas sektori osana syömishäiriöiden hoitoketjua
Syömishäiriöliiton näkökulmasta toimivan yhteistyön lähtökohtana on, että yhteistyökumppani tunnistaa ja tunnustaa Syömishäiriöliiton työn antaman lisäarvon. Tavoitteena ei ole korvata hoitavan tahon toimintaa, vaan tuoda keskusteluun kokemusperäistä tietoa ja tukea kolmannen sektorin toimijan lähtökohdista. Kun yhteistyö lähtee yhteisestä tarpeesta ja se on kaikille osallistujille merkityksellistä ja vapaaehtoista, on se silloin myös toimivaa.
Yhteistyön tiivistymistä järjestöjen kanssa on edesauttanut se, että kun sairaanhoitopiirien ja kuntien rahoitukset ovat jatkuvasti tiukentuneet, yhteistyö järjestöjen kanssa on noussut merkittävämpään rooliin resurssien varmistamiseksi. Tämä tuo järjestöjen tekemän työn lisäarvon näkyvämmäksi. On kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, että rajat ja roolit kolmannen sektorin palvelujen ja hoitavan tahon välillä pysyvät selkeinä.
Syömishäiriötiedon lisääminen tuo varmuutta ammattilaisen työkalupakkiin
Syömishäiriötyön näkökulmasta yhteistyö sosiaali- ja terveysalan oppilaitosten kanssa on ensiarvoisen tärkeää. Opiskelijat ovat tulevaisuuden hoitohenkilökuntaa, joten on tärkeää, että syömishäiriöiden erityispiirteistä saadaan tietoa jo opiskeluvaiheessa. Syömishäiriöllä oireilevan ihmisen kohtaaminen, tunnistaminen ja tilanteeseen puuttuminen ei ole monelle sosiaali- ja terveysalan ammattilaisellekaan helppoa. Tiedon lisääminen tuo varmuutta ammattilaiselle tilanteisiin, on kyse sitten erilaisten syömishäiriöoireiden tunnistamisesta, tilanteeseen puuttumisesta tai hoidosta.
Myös liikunta-alan ammattilaisten on tärkeää saada tietoa syömishäiriöistä ja siitä, miten vastuullisella kehopuheella voidaan vaikuttaa syömishäiriöiden ennaltaehkäisyyn. Oman elämänsä urheilija -projektin tuottamat Urheilijan syömishäiriö oppaat urheiluvalmentajille käsittelevät syömishäiriöaihetta erityisesti urheilu- ja liikuntanäkökulmasta. Suosittelemme urheiluvalmentajien lisäksi kaikkia muitakin urheilijan elämässä vaikuttavia ja liikunta-alalla toimivia ihmisiä tutustumaan ko. oppaisiin.
Syömishäiriöiden ennaltaehkäisy vaatii laajempaa asennemuutosta
Yhteiskunnassamme vallalla olevaan, usein vanhaan tietoon ja uskomuksiin perustuvaan ravitsemus-, paino-, liikunta- ja terveysasenneilmapiiriin voidaan saada pysyviä muutoksia, kun ollaan valmiita kuuntelemaan erilaisia näkökulmia asiaan, keskustelemaan niistä ja tarvittaessa muokkaamaan toimintatapoja näiden pohjalta. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii vastikään julkaistu uutinen Kanadasta, jossa on luovuttu painoindeksin käytöstä lihavuuden määrittelyssä.
Mitä varhaisemmin syömishäiriöoirehdinta tunnistetaan, sitä paremmat ennusteet nopeammalle toipumiselle ovat. Ja vieläkin tärkeämpää olisi syömishäiriöiden ennaltaehkäisy, johon jokainen ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin parissa työskentelevä ammattilainen voi vaikuttaa vastuullisella ja erilaisia kehoja arvostavalla keho- ja painopuheella.
Anni Rekilä
Koordinaattori, Pohjois-Suomen SYLI-keskus
Syömishäiriöliitto – SYLI ry