Om ätstörning vore ett virus – Jos syömishäiriö olisi virus

I dessa tider av hypermedvetenhet och – uppmärksamhet då det gäller virus och åtgärder för att undvika eller förebygga smittspridning, så börjar tankesättet ju osökt gå till även andra områden av livet. Ett intressant tankeexperiment kunde vara att betrakta ätstörning som ett virus. Jag är givetvis medveten om att en ätstörning inte är ett virus, men kanske något av det vi lärt oss och debatterat under snart två månaders tid kunde vara till nytta.

Insjuknande i ätstörning är resultat av en komplex process av samverkan mellan biologiska, psykiska och sociala faktorer. För att någon ska insjukna krävs det sannolikt en förhöjd biologisk risk som sedan aktiveras i ett psykosocialt sammanhang. Ingen enskild faktor är dock vare sig nödvändig eller tillräcklig för att förklara insjuknande.

Råden beträffande coronaviruset är att hålla social distans, tvätta händerna och på olika sätt undvika att utsätta sig själv eller andra för onödiga risker. Beträffande ätstörning är den senare delen av budskapet en fruktbar utgångspunkt, dvs. hur kan man undvika att utsätta sig själv eller andra för onödiga risker?

En av de viktigaste igångsättande och vidmakthållande faktorerna vid ätstörning är bantning eller återhållet ätande. I takt med en försämrad energibalans förstärks befintliga tanke- och beteendemönster och nya symptom tillkommer. De rädslor och det psykiska illamående som ofta föregår ätstörningsdebuten blir allt svårare att hantera och den lösning ätstörningen var avsedd att vara blir istället det huvudsakliga problemet.

Vad kan man då göra för att minimera denna risk? Den allra viktigaste förebyggande åtgärden och det första steget i behandling är att se till att äta regelbundet, tillräckligt och mångsidigt. Ett tillräckligt välfungerande ätbeteende både skyddar från insjuknande och möjliggör tillfrisknande.

En ätstörning handlar ju ändå om så mycket mer än bara mat. I fråga om psykosociala faktorer finns också flera viktiga aspekter att beakta med tanke på riskhantering. I rekommendationerna kring coronaviruset har uppmaningarna kretsat kring distans, karantän och isolering.

Vid ätstörning blir rekommendationerna mer komplexa. Sociala relationer är livsviktiga för vårt välbefinnande, men relationer kan också vara förknippade med rädslor, osäkerhet, känsla av utanförskap och våld. Här är det viktigt att också beakta de relationer vi har via sociala medier. Fundera över dina relationer och dina sociala medievanor. Vilka människor och sammanhang är det som bidrar till ditt välbefinnande och vilka är mest förknippade med negativa känslor och upplevelser? Försök ändra på det du själv kan ändra på och sök stöd för att ändra på det som känns övermäktigt.

Vår allra viktigaste relation är den vi har till oss själva. Hur du förhåller dig till dig själv, dina tankar, känslor och handlingar är både ett resultat av hur du blivit bemött av andra och samtidigt det som förklarar hur du agerar och tolkar andras agerande. Lägg märke till vad som pågår inom dig själv, försök acceptera också sådant som känns obekvämt och gör ditt bästa för att hantera och förändra.

Som framgår ur texten, så är det här med ätstörning inget man kan hantera genom att tvätta händerna eller andra enkla åtgärder. I korthet kan råden ändå sammanfattas på ett förståeligt sätt: Tag hand om dig själv, ät tillräckligt och tillåt dig njuta av maten, vårda dina relationer och försök vara respektfull både mot dig själv och andra.

Knappast någon hade önskat den situation vi nu befinner oss i med coronaviruset. Lika lite önskar någon insjukna i en ätstörning. Livet blir ända aldrig riktigt som vi tänkt oss. Tråkiga saker händer, hur väl vi än försöker skydda oss mot dem. Både när det gäller virus och ätstörningar får vi se till att hantera situationen på bästa sätt och utgående från rådande kunskapsläge.

Var medveten och förutseende, men se samtidigt till att förebyggande och skyddande åtgärder inte blir till värre än själva farorna de syftar till att skydda dig från. Både vid ätstörning och vid virusinfektioner gäller samma sak: gör vad du själv kan, tag emot stöd av dina närstående och sök professionell hjälp då situationen kräver det!

Rasmus Isomaa
ordförande
Ätstörningsförbundet

Jos syömishäiriö olisi virus

Tarkkaavaisuutemme ja iso osa tietoisuutamme on kohdistunut tällä hetkellä koronavirukseen ja erilaisiin toimenpiteisiin, joilla voimme joko välttää viruksen tai tai ehkäistä sen leviämistä. Elämän tarkastelu virussilmälasien läpi leviää myös muille elämänaluille. Mielenkiintoinen ajatusleikki onkin tarkastella syömishäiriöitä virusnäkökulmasta .Olen totta kai tietoinen, että syömishäiriö ei ole virus, mutta voimme ehkä oppia jotain uutta ja hyödyllistä syömishäiriöistä tarkastelemalla niitä virusnäkökulmasta.

Syömishäiriöön sairastuminen on aina monisyinen prosessi. Sairatumiseen vaikuttavat biologiset, psyykkiset ja sosiaaliset tekijät. Sairastumiseen vaaditaan nykytiedon valossa kohonnut geneettinen alttius syömishäiriöön, joka aktivoituu sekä psyykkisten että sosiaalisten tekijöiden seurauksena. Mikään yksittäinen tekijä ei kuitenkaan ole itsessään välttämätön tai riittävä selittääkseen syömishäiriöön sairastumisen.

Koronaviruksen välttämiseksi neuvotaan pitämään sosiaalista etäisyyttä, pesemään käsiä ja välttämään sekä itsensä että muiden altistamista turhille riskeille. Turhien riskien välttäminen ja itsensä altistaminen niille on hedelmällinen lähtökohta pohdittaessa myös syömishäiriöön sairastumista.

Eräs tärkempiä syömishäiriön laukaisevia ja sairautta ylläpitäviä tekiöitä on laihduttaminen ja syömisen kontrollointi. Aliravitsemuksen myötä olemassaolevat negatiiviset ajatus- ja käyttäymismallit vahvistuvat ja uusia oireita ilmenee. Pelot ja psyykkinen huonovointisuus, jotka usein edeltävät syömishäiriön puhkeamista, tulevat aliravitsemuksen myötä yhä vaikeammiksi käsitellä. Ratkaisukeinoksi tarkoitettu syömishäiriö muodostuukin todelliseksi ongelmaksi.

Mitä yksittäinen ihminen voi sitten tehdä laihduttamisen ja aliravitsemuksen riskin minimoimiseksi? Tärkein syömishäiriöitä ennaltaehkäisevä keino sekä myös ensimmäinen askel syömishäiriöiden hoidossa on huolehtia säännöllisestä, riittävästä ja monipuolisesta syömisesta. Riittävän hyvä syömiskäyttäytyminen sekä suojaa syömishäiriöön sairastumiselta että mahdollistaa toipumisen.

Syömishäiriöissä on kuitenkin kysymys paljon muustakin kuin ruoasta. Puhuttassa sairastumisen riskin minimoimisesta nousevat psykososiaaliset tekiäjät isoon rooliin. Koronavirusta ennaltaehkäistäessä korostuvat etäisyys, karanteeni ja eristäytyminen. Syömishäiriöiden ennaltaehkäisyssä suositukset ovat monimutkaisempia. Sosiaaliset suhteet ovat elintärkeitä yksilön hyvinvoinnille. Joskus suhteet muihin ihmisiin voivat kuitenkin aiheuttaa negatiivisia asioita: Pelkoa, epävarmuutta, ulkopuolisuuden tunnetta ja jopa väkivaltaa.

Tärkeässä roolissa ovat myös ne suhteet, joita ylläpidämme sosiaalisen median kautta. Pohdi hetki sosiaalisia suhteitasi ja suhteitasi somessa. Mitkä ihmissuhteet tukevat hyvinvointiasi? Entä mitkä puolestaan aiheuttavat negatiivisia tunteita ja kokemuksia? Pyri muuttamaan tasioita, joihin voit itse vaikutaa ja hae apua niiden asioiden muuttamiseksi, joihin ovat voimavarat eivät riitä.

Tärkein suhteemme on suhde omaan itseen. Se miten suhtaudut itseesi, ajatuksiisi, tunteisiisi ja tekemisiisi on seurausta siitä, miten olet itse tullut kohdatuksi. Kohdatuksi tulemisen kokemukset selittävät myös sen, miten itse käyttäydyt ja tulkiset muiden käyttäytymistä. Tutkaile, mitä itsessäsi tapahtuu sekä yritä hyväksyä ja käsitellä myös epämiellyttäviltä tuntuvia asioita.

Kuten tekstistä käy ilmi, syömishäiriötä ei ole mahdollista ennaltaehkäistä tai hoitaa pesemällä käsiä tai muiden yksinkertaisten toimenpiteiden kautta. Kuitenkin neuvot syömishäiriöstä selviämiseen ja enneltaehkäisyyn voi kiteyttää ymmärrettävään muotoon: Pidä huolta itsestäsi, syö riittävästi ja anna itsellesi lupa nauttia ruoasta, vaali ihmissuhteitasi ja yritä kunnioittaa itseäsi ja muita.

Tuskin kukaan meistä on toivonut nykyistä koronavirustilannetta. Yhtä vähän kukaan toivoo sairastuvansa syömishäiriöön. Elämä ei kuitenkaan koskaan kulje juuri siten, kun olemme etukäteen ajatelleet. Ikäviä asioita tapahtuu, vaikka miten yritämme suojautua niitä vastaan. Sekä koronaviruksen että syömishäiriön kanssa voimme kuitenkin yrittää käsitellä tilannetta parhaalla mahdollisella tavalla olemassa olevan tiedon valossa.

Ole tietoinen syömishäiriötä aiheuttavista ja ylläpitävistä riskeistä ja ennakoi, mutta huolehdi, että ennaltaehkäisevät ja suojaavat toimenpiteet eivät muutu haitallisimmiksi kuin ne vaarat, joilta yrität suojautua. Syömishäiriöissä ja virusinfektiossa pätevät samat asiat: Tee mitä itse pystyt, ota vastaan tukea läheisiltäsi ja hae ammattiapua, jos tilanne sitä vaatii.

Rasmus Isomaa,
puheenjohtaja
Syömishäiriöliitto

Ruotsinkielisestä tekstistä kääntänyt Kirsi Broström

Kuva Tim Mossholder / Unsplash