Raskaus ja syömishäiriöt – miten kohdata syömishäiriötä sairastanut neuvolassa?

Syömishäiriöliitolta kysellään aika ajoin kokemuksia ja tietoa syömishäiriöistä ja raskausajasta. Syömishäiriöön sairastutaan usein nuoruudessa tai nuoressa aikuisuudessa ja toipuminen syömishäiriöstä voi kestää vuosia, joten mahdollinen syömishäiriökokemus voi olla vielä melko tuore, kun raskaus alkaa. Syömishäiriötutkimuksissa on myös todettu, että osalla toipuneista syömishäiriöoireilu voi alkaa uudelleen raskausaikana ja mahdollisuus uudelleen sairastumiselle on kohonnut myös raskauden jälkeen. Tämän tiedon valossa aihe koskettaa siis tavalla tai toisella melko monia, jotka oireilevat, sairastavat tai ovat toipumassa syömishäiriöstä tullessaan raskaaksi.

Tässä blogitekstissä nostan esiin aiheeseen liittyvän tiedon lisäksi kokemuspuhujan omia tuntemuksia ja ajatuksia raskausajasta neuvolakäyntien näkökulmasta, kun taustalla on sairastettu syömishäiriö.

Hyvää tarkoittavat kommentit voivat kääntyä itseään vastaan

Jokainen Suomessa asuva odottava vanhempi velvoitetaan käymään säännöllisesti neuvolassa, jossa seurataan raskausajan kulkua mm. punnitsemalla paino jokaisella käyntikerralla. Tämä liittyy vauvan kasvun seurantaan ja painon seuraamisen avulla voidaan havaita joitakin poikkeamia ja riskejä raskauden etenemisessä. Painonseuranta raskausaikana on tarpeellista ja perusteltua, mutta entä jos taustalla on esimerkiksi sairastettu syömishäiriö, syömishäiriöön sairastumisen riski tai vaikka vielä tunnistamaton syömishäiriöoireilu? Miten painosta voi vastuullisesti puhua?

Kun odottajalle puhutaan painosta, siihen liittyy usein riskien korostaminen. Voisiko tässä yhteydessä kuitenkin puhua mielen ja kehon hyvinvoinnista riskien korostamisen sijaan? Voisiko tulevalle vanhemmalle kertoa painonnousun kauhistelun tai vertailun sijaan, että painonnousu on aina yksilöllistä ja riittää, kun syö säännöllisesti ja tarpeeksi ja muistaa levätä paljon? Tarvitseeko odottajan painoa ja sen muutoksia odotusajan edetessä ylipäätään kommentoida mitenkään, ellei siihen ole selkeää tarvetta?

”Sain usein kehuja neuvolassa siitä, kuinka vähän painoni nousi raskauden aikana. Siitäkin huolimatta, että taustatiedoissani oli merkintä sairastetusta syömishäiriöstä.”

Yksikään lasta odottava tuskin voi välttyä siltä, että painoon ja muuttuvaan kehoon liittyvät asiat nousevat esiin säännöllisesti neuvolakäynneillä. Jos näiden aiheiden kanssa on ollut ongelmaa aiemmin tai oireilua on yhä, miten voidaan parhaalla mahdollisella tavalla kohdata lasta odottava neuvolassa? Voiko neuvolan turvallisen raskauden tueksi kehitetty ja hyvää tarkoittava toiminta lisätä oireilua tai jopa käynnistää sen uudelleen?

”Jännitin neuvolakäyntejä aina etukäteen todella paljon ja vaikka raskausaikana (ja sitä ennenkin) pystyin jo huomattavasti hellittämään syömiseen liittyvistä rajoituksistani, tarkkailin ja rajoitin syömisiäni aina muutamaa päivää ennen neuvolakäyntiä. Pelkäsin niin kovasti, että terveydenhoitaja kertoo painoni nousseen liikaa.”

Lempeällä ja sallivalla suhtautumisella parempaa vointia odottajalle

Syömishäiriöihin liittyvää tietoa ja osaamista tarvitaan neuvolan terveydenhoitajille lisää. Usein perustiedot syömishäiriöistä ovat toki hallussa, mutta syvempi tietämys ja rohkeus ottaa odottavan vanhemman ajatuksia ja tuntemuksia esiin neuvolakäynneillä vaatii varmuutta, joka kasvaa vain tiedon lisääntyessä. Se, että odottaja itse kertoo toipuneensa eikä nosta syömiseen tai kehon muutoksiin liittyviä tunteita ja ajatuksia itse esiin, ei tarkoita, etteikö niiden kanssa voisi kipuilla. Olisikin tärkeää varata aikaa rauhalliselle keskustelulle ja kysymyksille, millaisia ajatuksia painonnousu ja kehon muutokset aiheuttavat odottavassa vanhemmassa. Lempeä, salliva puhe raskausajan ruokavaliosta ja levon tarpeesta onkin ensiarvoisen tärkeää ihan kaikille odottajille, mutta eritoten syömishäiriötaustan omaaville.

”Sain ensimmäisellä neuvolakäynnillä kasan oppaita, jossa kerrottiin kuinka paljon paino keskimäärin nousee raskauden aikana ja kuinka paljon sen tulisi nousta missäkin raskauden vaiheessa. Oppaissa oli myös ohjeita terveellisen ja monipuolisen ruokavalion noudattamiseen lautasmallia mukaillen ja muistutus, ettei ole syytä syödä ”kahden edestä”. Olisin halunnut kuulla neuvolasta, että minun raskauteni on erityinen ja omanlaisensa, eikä minun tarvitse seurata mitään tiettyä kaavaa, että onnistuisin suorittamaan raskauden ”oikein”.”

Vaikka käynnit neuvolassa voivat herättää joskus kipeitä tunteita, myös tunteiden käsittelyssä voi päästä eteenpäin ja ajan myötä kokemukset voivat muuttua helpommaksi käsitellä. Syömishäiriötä sairastavan ja siitä toipuvan mieli on usein hyvin herkkä ja hän saattaa lukea terveydenhuollon hyvää tarkoittavien kommenttien rivien välistä myös sellaista, mitä ei ole sanottu tai tarkoitettu.

”Kipuilu kehon ja painon muutosten suhteen oli voimakkaammillaan ensimmäisessä raskaudessa. Oli ihanaa ja vapauttavaa, kun viimeisessä raskaudessani en enää kiinnittänyt huomiota syömisiini ja kehoni muutoksiin samalla tavalla, vaan nautin oikeasti raskaudesta ja kasvavasta vauvamahasta. Kertaakaan en saanut ikäviä kommentteja painonnousuun liittyen neuvolasta, mitä olin aina aiemmissa raskauksissani pelännyt.”

Palautuminen ei tarkoita palaamista entiseen

Raskausajan jälkeenkään vanhempaa ja vanhemman ajatuksia ja tuntemuksia omaan kehoon, raskaudesta palautumiseen tai vauvan kasvuun ja kehitykseen liittyen ei tulisi unohtaa. Sairastavalle tai toipuvalle raskausajan päättyminen saattaa olla helpotus, mutta on myös riski, että painontarkkailu siirtyy itsestä lapseen, sillä vauvan synnyttyä myös vauvan kasvua seurataan tiiviisti ja sitä kommentoidaan neuvolassa.

”Synnytyksen jälkeen olin helpottunut siitä, että neuvolassa huomio ei enää kiinnittynyt minuun vaan vauvaan. Koin kuitenkin ahdistavana myös lapsen punnitsemiseen ja painon kehitykseen liittyvät asiat. Jos vauvalle oli tullut erityisen paljon painoa neuvolakäyntien välillä, koin epäonnistuneeni äitinä ja ruokkivani lapseni lihavaksi.”

On lisäksi hyvä muistaa, että palautuminen raskaudesta on aina hyvin yksilöllistä. Jälkitarkastuksessa arvioidaan, miten raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen on edistynyt ja synnyttänyt vanhempi mm. punnitaan jälleen. Muutokset painossa ovat ehkä selkeimpiä ja helpoimmin mitattavia asioita, kun puhutaan raskaudesta palautumisesta. Vallalla tuntuu yleisestikin olevan ajatus siitä, että palautuminen tarkoittaa palaamista ”entisiin mittoihin”, ja syömishäiriötä sairastavan tai toipuvan mieli on varmasti tälle ajatukselle erityisen altis.

Mitä palautumisella ylipäätään tarkoitetaan, jos mietitään kehon kokoa tai siinä näkyviä muutoksia? Tarvitseeko kehon edes koskaan palautua elämän mullistavasta, upeasta tapahtumasta? Voitaisiinko neuvolassa lujemmin korostaa, että ei ole mitään tiettyä painoa tai kehonmuotoa, johon tulisi palautua tai palata? Eletty elämä saa näkyä ja kehon kuuluukin muuttaa muotoaan elämän varrella.

Anni Rekilä, koordinaattori, Pohjois-Suomen SYLI-keskus