Seksuaalisuus ja syömishäiriöt

”Suurin osa meistä on kasvanut aikuiseksi ilman kunnollista seksuaalikasvatusta”, kirjoittaa erityistason seksuaaliterapeutti Marja Kihlström Oikeilla nimillä – seksuaalikasvatusopas aikuisille -kirjansa takakannessa.

Samaistun. Olen ihaillen seurannut, miten omien lasteni varhaiskasvatuksessa ja neuvolassa puhutaan muun muassa tunnetaidoista ja seksuaalisuudesta. Kahdeksankymmentäluvulla syntyneeseen mieleeni hiipii väistämättä katkeransävyinen ajatus siitä, että entä jos minunkin lapsuudessani ja nuoruudessani? Entä jos paha mieli ei olisi ollut asia, josta oli tärkeintä päästä vaan äkkiä eroon, tai entä jos seksuaalikasvatus olisi ollut muutakin kuin ehkäisyvalistusta ja seksitaudeilla pelottelua? Entä jos joku olisi jo silloin kertonut, että saa tuntea monenlaisia tunteita, saa kokea nautintoa, saa olla sellainen kuin on?

Hyvinvoinnista puhuttaessa puhutaan usein syömisestä, liikkumisesta ja levosta. Nämä ovat toki tärkeitä ja paljon puhututtavia teemoja myös syömishäiriötyön näkökulmasta. Toivoisin silti hyvinvointikeskusteluun enemmän puhetta siitä, minkälaista kehopuhetta yhteiskunnassamme ylipäätään ylläpidetään, minkälaisia muotteja kehoillemme ja olemisellemme tarjotaan ja minkälaisena voi kokea olevansa riittävä, kelpaava ja ehkä viehättäväkin.

Uskon, että seksuaalikasvatuksella on valtavasti mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, miten omaan kehoomme, sen viesteihin, tarpeisiin ja mieltymyksiin suhtaudumme. Uskon, että seksuaalikasvatuksella on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa hyvinvointiin kuin yhdelläkään karkkilakolla, kuntokuurilla tai laihduttamisella.

Tämä alla oleva teksti on kirjoitettu vieraskynäkirjoituksena erityistason seksuaaliterapeutti Marja Kihlströmin kirjoittamaan Oikeilla nimillä – seksuaalikasvatusopas aikuisille -kirjaan otsikolla Seksuaalisuus ja syömishäiriöt. Lisätietoja Oikeilla nimillä -kirjasta kustantajan sivuilla täällä.
Kirjan kirjoittajasta Marja Kihlströmistä lisää puhumuru.fi-sivustolla.

***

Suhde syömiseen ja omaan kehoon vaikuttaa jokaisen terveyteen ja hyvinvointiin. Suurimmalla osalla meistä on ollut ruoka- ja kehosuhteessa ryppyjä ilman, että meillä olisi diagnosoitu syömishäiriö. Tosin ruoka- ja kehosuhteen haasteet voivat heikentää elämänlaatua ja hyvinvointia merkittävästi, vaikka ne eivät täyttäisikään omasta, lähipiirin tai terveydenhuollon mielestä syömishäiriön kriteereitä.

Syömishäiriössä oireilu voi olla mitä tahansa syömisen voimakkaasta rajoittamisesta kaoottiseen ja hallitsemattomaan syömiseen. Oireilu näkyy syömisen lisäksi myös tavassa suhtautua itseensä ja omaan kehoonsa. Ratkaisevaa ei siis ole se, mitä syö ja kuinka paljon tai minkä kokoinen on, vaan minkälaiset ajatukset ohjaavat ja hallitsevat syömistä ja suhtautumista omaan kehoon. Syömishäiriössä syömiseen ja omaan kehoon liittyvistä ajatuksista ja käyttäytymisestä tulee ratkaisu- ja selviytymiskeino oman itsensä kanssa olemisessa.

Minkälaista kehopuhetta ylläpidetään?

Syömishäiriöön sairastuminen johtuu aina useasta eri tekijästä, joista suurimpaan osaan ei ole mahdollista vaikuttaa mitenkään. Syömishäiriölle altistavia tekijöitä tunnistetaan mm. perimässä, persoonallisuuden piirteissä ja psykologisessa kehityksessä. Syömishäiriölle altistaa myös aikamme tapa ihannoida suorituskeskeistä, terveyshakuista ja tietynlaista kehoa tavoittelevaa ajattelua ja käyttäytymistä.

Kukaan ei yksin pysty suojaamaan toista ihmistä syömishäiriöön sairastumiselta eikä syömishäiriölle altistavalta ympäristöltä, mutta jokainen aikuinen voi vaikuttaa siihen, minkälaisen ruoka- ja kehosuhteen lapsille ja nuorille välittää. Kyse on pitkältikin siitä, miten aikuisen oma ruoka- ja kehosuhde voi. Tunnistaako aikuinen mahdolliset ruoka- ja kehosuhteensa rypyt ja kipukohdat? Ymmärtääkö hän, minkälaisia vääristymiä saattaa tahtomattaankin välittää lapselle tai nuorelle, jos hän ei osaa kohdata ja käsitellä niitä? Kasvava ja muuttuva keho aiheuttaa lapselle ja nuorelle melkeinpä väistämättä jossain vaiheessa kipuilua ja epävarmuutta. Siksi onkin oltava erityisen tarkka siitä, minkälaista kehopuhetta lasten ja nuorten kuullen ylläpidetään.

Omaan kehoon, erilaisiin kehoihin ja syömiseen liittyviä ajatuksia ja asenteita voi peilata pohtimalla esimerkiksi seuraavia asioita: Kuinka arvostelevin silmin aikuinen omaa kehoaan katsoo? Miten omasta kehostaan puhuu ja miten sitä arvottaa? Miten lapsen tai nuoren kehoa kommentoidaan? Miten ympärillä olevien kehojen moninaisuudesta puhutaan? Muistetaanko, että kehon kokoon vaikuttaa aina kokonainen elämäntarina, ei koskaan yksin se, kuinka paljon tai vähän joku syö tai liikkuu? Vahvistetaanko yhteiskuntamme ihannoimaa hoikkuutta, lihaksikkuutta, tehokkuutta ja pystyvyyttä, vai annetaanko sekä ulkonäöllisesti että toiminnallisesti erilaisille kehoille tilaa olla olemassa?

Hyvinvointia tukeva kehosuhde ei tarkoita sitä, että kehoaan ja ulkomuotoaan pitäisi jatkuvasti aktiivisesti rakastaa. Kyse on ennemmin kunnioittavasta, arvostavasta ja ehkä vähän uteliaastakin suhtautumisesta omaa kehoa ja sen ihmeellisyyksiä kohtaan. Lohdullista on, ettei kehosuhde ole eikä sen tarvitsekaan olla koskaan valmis. Oman keskeneräisyyden tiedostaminen ja oman kehosuhteen kipupisteiden tunnistaminen antavat parhaat mahdolliset eväät toisenkin ihmisen kehosuhteen tukemiseen.

Seksuaalikasvatuksen mahdollisuudet syömishäiriötyössä

Syömishäiriötyön näkökulmasta seksuaalikasvatus voi vaikuttaa valtavasti kehosuhteen kehittymiseen ja olla siten omalta osaltaan sekä ennaltaehkäisemässä syömishäiriötä että tukemassa syömishäiriöstä toipumista. Näitä mahdollisuuksia ovat ainakin:

Yksilöllisyyden korostaminen

Ei ole yhtä ainoaa oikeaa kehon mallia ja muottia, joita jokaisen tulisi tavoitella, eikä ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa olla seksuaalinen tai toteuttaa seksuaalisuuttaan. Itseään ei voi eikä tarvitse verrata muihin – ei ulkonäköä eikä sitä, minkälainen kosketus tuntuu hyvältä tai minkälaisista ihmisistä viehättyy. Jokainen kelpaa ja riittää sellaisena kuin on, eikä hyväksynnän ja kelpaamisen kokemuksia tarvitse erikseen ansaita olemalla tai toteuttamalla jotain, mikä ei tunnu itsestä luontevalta.

Omien rajojen tunnistaminen

Oman kehon arvostamiseen ja kunnioittamiseen kuuluvat omista perustarpeista huolehtimisen lisäksi omien rajojen tunnistaminen ja niistä kiinni pitäminen. Esimerkiksi ruoka ja lepo ovat kaikille yhtäläisesti kuuluvia perusoikeuksia, joita ei erikseen tarvitse ansaita. Ihmisellä on lisäksi perustarve kokea olevansa hyväksytty, eikä sitäkään tarvitse erikseen ansaita. Sekä seksuaaliterveyden että kehosuhteen näkökulmista on tärkeää oppia tunnistamaan, mikä tuntuu itsestä hyvältä ulkoapäin annettujen tai kumppanin asettamien oletusten ja odotusten täyttämisen sijaan.

Nautinnot kuuluvat elämään

Nautinnot ovat tärkeä osa hyvinvointia. Syömishäiriö on sairaus, joka uskottelee päinvastaista. Sairastuneiden on usein esimerkiksi hankalaa sallia itselleen syömiseen tai lepäämiseen liittyviä nautintoja. Seksuaalisiin nautintoihinkin voi liittyä ajatuksia siitä, ettei ansaitse nautintoa, nautinto ei kuulu itselle tai nautintoa on lupa kokea vain, jos on tietynkokoinen tai muuten tietynlainen. Jokaisella kuitenkin saa olla seksuaalisia haluja ja tarpeita kehonkoosta ja muista ulkoisista tekijöistä riippumatta, ja niiden tyydyttäminen on yhtä tärkeää kuin kumppanin tai kumppaneidenkin toiveiden täyttäminen.

Syömishäiriötyössä tarvitaan puhetta seksuaalisuudesta

Syömishäiriö kapeuttaa sairastuneen elämää monin tavoin. Pahimmillaan syömishäiriö eristää ihmisen kaikesta sosiaalisesta elämästä. Usein sairastuneilla on vähemmän ihmissuhteita, parisuhteiden solmiminen viivästyy ja seksikokemukset ovat ikätasoon nähden vähäisiä. Toisaalta syömishäiriö voi ajaa myös epätasa-arvoisiin ja vahingollisiin ihmissuhteisiin ja seksuaalikäyttäytymiseen, kun omien rajojen vetäminen on hankalaa ja hyväksynnän ja kelpaamisen kokemuksia haetaan ihmis- ja seksisuhteiden avulla keinolla millä hyvänsä.

Luottamukselliset, turvalliset ja arvostavat ihmissuhteet, joissa omaan kehoon ja seksuaalisuuteen on turvallista tutustua, ovat voineet jäädä puutteellisiksi jo lapsuudesta alkaen, mikä on omalta osaltaan voinut vaikuttaa myös syömishäiriöön sairastumiseen.

Syömishäiriö vaikuttaa elämässä ihan kaikkeen, myös seksuaalisuteen. Ihan kaikki elämässä, myös seksuaalisuus, voi vaikuttaa syömishäiriöön sairastumiseen. Siksi vastuulliseen syömishäiriötyöhön pitäisi aina kuulua myös seksuaalisuuden huomioiminen. Syömishäiriöissä ja seksuaalisuudessa on kyse kuitenkin lopulta hyvin samankaltaisista ja toisiinsa linkittyvistä asioista: kehosuhteesta, yksilöllisyydestä, omien rajojen tunnistamisesta, nautintojen sallimisesta sekä omaan ainutlaatuisen upeaan itseen tutustumisesta.

Katri Mikkilä
asiantuntija
Syömishäiriöliitto – SYLI ry