Uni ja syömishäiriö – voiko uniongelmiin suhtautua ymmärtäväisesti?

Tämä blogikirjoitus uniongelmista on otsikostaan huolimatta tärkeää asiaa ihan jokaiselle – oli taustalla syömishäiriötä tai ei.

***

Uniongelmien seurauksilla pelottelu saa usein iltalehtien etusivun tilan. Kassajonossa olevat ihmiset tulevat varsin tietoiseiksi unettomuuden riskeistä ja jopa sen aiheuttamista, mahdollisesti vakavista sairauksista. Tämä viikoittainen uutisointi tuskin auttaa uniongelmista kärsiviä saavuttamaan levollista ja huolivapaata unta. Tarjolla on monenlaisia keinoja kokeiltaviksi ja jos näistä ”kikoista” olisi jotain apua, eikö unettomuusongelma olisi jo ratkaistu makuuhuoneita tuulettamalla ja lämmintä maitoa juomalla?

Lepo ja uni ovat kehon ja mielen palautumiselle elinehtoja, mutta tämä tieto ei riitä auttamaan meitä nukkumaan ja lepäämään riittävästi.  Ymmärrämme hyvin, että flunssaan kuuluu tietynlaisia oireita liittyen esim. ylä- ja alahengitysteihin. Stressiin ja ylikuormitustilaan liittyy yleensä muunlaisia oireita, joista yksi yleinen oire voi olla unen häiriintyminen.

Epävarmuus ja ylikuormitus aiheuttaa unettomuutta

Tilapäinen unettomuus on hyvin yleinen vaiva erilaisissa elämänkriiseissä tai -muutoksissa.

Melkein voisi sanoa, että on poikkeuksellista nukkua hyvin, jos elämässä tapahtuu mullistavia asioita tai muutoksia.

Elämämme on harvoin staattinen, muuttumaton tila ja onkin tarkoituksenmukaista, että jollakin tavalla reagoimme muutoksiin. Hermostomme on se reagoiva järjestelmä, joka valmistaa meitä kohtaamaan muuttuvia tilanteita. Mielen tulkinta epävarmasta, uudesta tilanteesta voi synnyttää monenlaista huolta ja pelkoa ja ajatukset saattavat olla kovinkin uhan ympärillä pyöriviä. Tämäntyyppiset ajatukset virittävät lisää hermostoamme selviytymistaajuudelle. On oikeastaan mahdotonta ummistaa levollisesti silmät, jos olo on turvaton ja epävarma.

Epävarmuuden kanssa eläminen voi olla kovaa ja sen sietäminen vaikeata. Ihmiselle on luontaista yrittää olla selvillä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Aivomme virittyvät vahvistamaan ja varmistamaan turvallisuuden kokemusta ja ajatus siitä, että käsittelemällä asioita vahvistamme tätä kokemusta. Todellisuudessa viritämme stressijärjestelmämme. Kyky sietää epävarmuutta on oikeastaan ainoa turvaa vahvistava ja kehomieltä rauhoittava asia.

Ylikuormitustila saattaa syntyä myös muista asioista, kuten liiallisesta fyysisestä kuormituksesta ja liian vähäiseksi jäävästä palautumisesta. Kun kuormitus ja palautuminen ovat epätasapainossa, elimistömme järjestelmät jäävät ”selviytymistilaan.” Tällaisessa tilassa voi olla vaikea saavuttaa unelle suotuisaa tilaa.

Keho ja mieli tarvitsevat aikaa laskeutua lepoon

Aina ei ole mahdollista säädellä kuormitusta ja tai välttyä siltä. Syitä voi olla monia esimerkiksi sairastaminen, kuormittava työ- tai elämäntilanne. Tällöin palautumiskeinojen merkitys korostuu. Elimistön käydessä ylikierroksilla on loogista, että kierroksia tulee laskea ja vauhtia jarrutella.

Monella saattaa olla ajatus, että raskas liikunnan harrastaminen purkaa kuormitusta, mutta hermosto ei rauhoitu lisäämällä vauhtia ja kuormitusta.

Levon ja unen mahdollistaa autonomisen hermostomme parasympaattinen haara, kun taas sympaattinen haara pitää meidät touhussa. Kierroksien laskeminen ja tarvittaessa jarruttaminen on tärkeätä levon ja unen saavuttamiseksi, sympaattisen aktivaation rauhoittamiseksi. Keho ja mieli tarvitsevat aikaa laskeutua lepoon ja siksi on tarpeen vähentää ärsykkeiden määrää iltaa kohti.

Keinoja kierroksien laskemiseksi on monia ja tärkeätä onkin löytää itselle sopiva tapa tai tapoja rauhoittaa hermostoa. Oleellista kaiketi on, ettei tästä unen tavoittelusta synny suorittamistaistelua, joka ei tue levollisuutta.  Itsensä rauhoittelu on taito, jota voi harjoitella kuten muitakin taitoja.

Unen vaiheet ja teknologiaharha

Unta tutkivat ovat tehneet havainnon eri unenvaiheista, jotka toistuvat noin 1,5 h sykleissä. Unessa edetään kevyestä unenvaiheesta kohti syvempää unta. Jos ei nukkumaan mennessä pääse tämän unijunan kyytiin, seuraava juna tulee noin 1,5 tunnin kuluttua. Tämän ymmärtäminen ja hyväksyminen saattaa vähentää taistelua unen saamiseksi ja rauhoittaa mieltä.

Tutkijat ovat myös alkaneet puhua ns. teknologiaharhasta, joka liittyy älylaitteisiin ja niillä tehtäviin rekisteröintiin.

Kun ihminen muuttuu jatkuvan seurannan, rekisteröinnin ja hallinnoinnin kohteeksi, se voi häiritä läsnäolon kokemusta omasta elämästä, kehontuntemuksista ja tunteista. Kehontuntemukset ovat (elin)tärkeitä signaaleja ja niiden ulkoistaminen laitteille voi vieraannuttaa entisestään meitä omista kehoistamme. Lisäksi rekisteröity tieto unen ja palautumisen suhteesta voi lisätä huolen määrää ja vaikka pelkoa sairastumisesta.

Aina ei tarvitse jaksaa

Taitoja, jotka voivat auttaa ylivirittyneisyyden säätelyyn on monia ja jokaiselle löytyy sopiva tapa kokeilemalla ja harjoittelemalla. Luonnollista on, että voimme törmätä kärsimättömyyteen ja väsymykseen ja luovuttaminen on ymmärrettävää. Tilanteen hyväksyminen rauhoittaa ja auttaa myös toimimaan, kun taas tilanteen vastustaminen lamaannuttaa ja tekee meidät toimintakyvyttömiksi tunteidemme kanssa.

Uhkia sisältävät ajatukset ja niiden aiheuttama huolestuneisuus ovat väsyneen ja kuormittavan tilanteen synnyttämiä, eivät siis välttämättä vastaa todellisuutta. Jos uniongelmat pitkittyvät, voisiko omia vaatimuksia arjesta selviytymisen suhteen pienentää?  Yön unettomina tunteina vallitsevana ajatuksena saattaa olla, ”en selviä huomisesta” ja onkin todettu, että ihminen selviytyy yleensä paremmin kuin on ajatellut.

Väsymyksen, jaksamattomuuden, keskittymiskyvyttömyyden ja monien ei-toivottujen tunteiden sietäminen onkin usein se haasteellisin asia. Siinä asiassa, ”pitäisi pystyä, tehdä, saada aikaan”-ajattelu pahentaa varmasti oloa.

Mitä jos suhtautuisimme hieman ymmärtäväisemmin ja lempeämmin jaksamattomuuteemme sen sijaan, että viritämme itsemme taisteluun?

Tuija Luhtala, toiminnanohjaaja, SYLI-keskus Tampere