Syömisestä saa nauttia

Normaalitilanteessa kun energiavaje uhkaa elimistöämme, viestittää kehomme meille siitä näläntunteen avulla, ja tiedämme siitä, että nyt on aika syödä. Kun nälän ja kylläisyyden tuntemukset ohjaavat syömistämme, puhutaan syömisen homeostaattisesta säätelystä. Homeostaattinen säätely on elimistömme keino pitää yllä kokonaisvaltaista tasapainotilaa, homeostaasia, kehossamme.

Homeostaattinen säätely on vastuussa esimerkiksi sydämemme sykkeestä ja tasaisesta ruumiinlämmöstämme. Emme voi tahdonvoimalla vaikuttaa siihen, onko ruumiinlämpömme +37 astetta vai +40 astetta. Homeostaattinen säätely on siis tahdosta riippumatonta. Sama sääntö pätee nälkään ja kylläisyyteen; et voi tahdonvoimalla käskeä kehoasi tuntemaan nälkää tai kylläisyyttä.

Ei-homeostaattinen syöminen

Vaikka perimmäinen syy syömisellemme on hengissä säilyminen, olemme varmasti kaikki yhtä mieltä siitä, että se ei kuitenkaan ole ainoa syy. Erotuksena näläntunteen ohjaamalle homeostaattiselle syömiselle, puhutaan muiden syiden yhteydessä ei-homeostaattisesta (engl. non-homeostatic) syömisestä.

Ei-homeostaattinen syöminen on syömistä riippumatta siitä, olemmeko sillä hetkellä nälkäisiä vai emme. Ei-homeostaattinen syöminen on esimerkiksi sitä, kun runsaan ravintolaillallisen jälkeen otamme vielä päälle jälkiruokaa, tai kun jouluaterialla otamme mummon mieliksi santsiannoksen lanttulaatikkoa.

Hyvän makuisesta ruoasta mielihyvää

Ei-homeostaattiseen syömiseen liitetään usein herkullisen ruoan aiheuttama mielihyväkokemus. Mielihyvän tavoittelu onkin yksi syy ei-homeostaattiseen syömiseen; haluamme syödä ruokaa, joka maistuu hyvältä, ja hyvänmakuinen ruoka tuottaa meille mielihyvää. Tähän liittyvä mielihyvätasapaino (engl. reward homeostasis) kuvaa sitä, kuinka paljon mielihyvää syömämme ruoat meille tuottavat.

Mielihyvävaje

Jos syystä tai toisesta tyydytämme nälkämme syömällä ruokaa, josta emme erityisemmin pidä, voi se aiheuttaa meille niin sanotun mielihyvävajeen (engl. reward deficiency). Tällöin syömämme ruoka ei tuottanutkaan odotettua mielihyvää, jonka seurauksena saatamme huomata hakeutuvamme entistä hanakammin jälkkäripöydän äärelle. Tällä tavoin mielihyvävaje pyrkii takaisin tasapainoon, eli kompensoimme mielihyvävajettamme. Mielihyvävajeen kompensointi tarkoittaa sitä, että alamme himoita ruokia, jotka tuottavat meille erityisen paljon mielihyvää. Mielihyvävajeen kompensointi voi johtaa myös ylensyömiseen, erityisesti ollessamme stressaantuneita.

Näkyvimmillään mielihyvävaje on kylläisessä tilassa, jolloin energiantarpeen suhteen elimistössä vallitsee tasapaino (homeostaasi), eikä meidän tarvitse syödä täydentääksemme energiavarastojamme. Mikäli aiemmat ateriamme eivät kuitenkaan ole täyttäneet mielihyväntarvettamme, saatamme huomata mielitekojemme ohjaavan meitä herkkujen pariin.

Syö mitä mielesi tekee

Tämän pohjalta onkin esitetty, että mielihyvävajetta välttääksemme meidän kannattaisi syödä sitä mitä mielemme tekee. Ja ei, tämä ei tarkoita sitä, että suosittelisimme kenenkään syövän lounaaksi popcornia ja päivälliseksi pussillista hattaraa. Emme voi nostaa mielihyvän tavoittelua elimistömme fysiologisten tarpeiden yläpuolelle, vaan syömisen tulisi pääsääntöisesti tapahtua elimistön tarpeisiin vastaten (homeostaattinen syöminen), mutta syömällä ruokia, jotka koemme henkilökohtaisesti miellyttäviksi, ja joista saamme nautintoa.

Näin saamme kaksi kärpästä yhdellä iskulla; ravitsemme samalla sekä kehomme että mielemme, eikä tällöin kummallakaan ole syytä ottaa järeämpiä aseita käyttöön tarpeidensa tyydyttämiseksi.

Tätä tekstiä kirjoittaessani ymmärsin viimein, miksi juuri hernekeittopäivinä tarjotaan lounaalla lisäksi pannukakkua.

Taru Hyvärinen
ravitsemustieteen opiskelija, Itä-Suomen yliopisto
harjoittelija, Syömishäiriöliitto – SYLI ry