Ravitsemussuositukset syömishäiriötä sairastaville

Muistatko miltä näytti alakoulusi seinälle teipattu juliste lautasmallista tai ruokaympyrästä? Tai ehkä muistat vain opettajan tai kouluterkkarin sanat: ”puolet kasviksia, neljäsosa perunaa, pastaa tai riisiä ja neljäsosa lihaa tai kalaa”, tai jotain sinnepäin. Mitä silloin lapsena ajattelit ravitsemussuosituksista? Mitä ajattelet nyt?

Samat ohjeet pätevät vielä tänäkin päivänä, vaikka puhuisimmekin lautasmallin ohella ruokakolmiosta tai ruokapyramidista. Ruokakolmion tarkoitus on havainnollistaa ruoka-aineiden osuuksia ruokavaliossa toisiinsa nähden; kolmion alaosan ruoka-aineita tarvitsemme määrällisesti enemmän kolmion yläosaan verrattuna. Vaikka elimistömme tarvitsee joitain ravintoaineita määrällisesti enemmän kuin toisia, se ei tee yhdestäkään ravinto- tai ruoka-aineesta tärkeämpää kuin toisesta.

Ravitsemussuositukset ja pitkän aikavälin kokonaisuus

Ruokavalio on aina kokonaisuus, jota ei voida arvioida yhden päivän, eikä edes viikon ajanjaksolla. Omaa ruokavaliota voidaan ajatella pitkän ajanjakson kokonaisuutena. Kokonaisuuden eräs keskeinen ominaisuus on, että yksi ”heikompi” jakso ei voi pilata sitä, jos kokonaisuuteen kuuluu muita, vahvempia ajanjaksoja. Tästä näkökulmasta voimme lähestyä ravitsemusohjeistuksia; ohjeistusten ja suositusten tarkoitus on kuvata syömiseen liittyvää kokonaisuutta, jossa yksi ateria tai yksi päivä ei heilauta kokonaisuutta suuntaan tai toiseen. Eli lautasmalli ja ruokakolmio kuvaavat ruoka-aineiden suurpiirteisiä määriä ruokavaliossa suhteessa toisiinsa pitkällä aikavälillä. Pidetään tämä ajatus mielessä lukiessamme seuraavaa.

Kohti syömisen iloa -ruokakolmio syömishäiriötä sairastaville

Perinteiset ravitsemussuositukset on suunnattu valtaväestölle, eli ne eivät ota huomioon eri sairauksien, kuten syömishäiriön, vaatimia erityisseikkoja. Tämän vuoksi Australiassa on kehitetty syömishäiriötä sairastaville oma ravitsemusohjeistus, joka ottaa huomioon syömishäiriön ravitsemushoidon erityispiirteet. Suomessa Ravitsemusterapeuttien yhdistys ry on tämän pohjalta laatinut syömishäiriötä sairastaville suunnatun oman, Kohti syömisen iloa -ruokakolmion:

Kohti syömisen iloa –ruokakolmion pohjaosa sisältää ravitsemussuosituksissakin esiintyvät ruoka-aineryhmät, jotka yhdessä muodostavat ravitsemuksemme kivijalan. Nämä ruoka-aineryhmät ovat:

1. maito- ja kasvipohjaiset tuotteet
2. viljatuotteet ja peruna
3. hedelmät, marjat ja kasvikset
4. liha, kala, kananmuna ja palkokasvit
5. vesi.

Tarvitsemme kaikkia näitä, jotta elimistömme saisi riittävästi energiaa ja muita tarvittavia aineksia elintoimintojamme varten. Tavoitteenamme onkin, että söisimme riittävästi jokaisesta ryhmästä, koska emme voi koskaan tietää, mikä projekti kehossamme on juuri nyt meneillään ja mitä aineksia se siihen tarvitsee. Riittävä määrä ruokaa on aina yksilöllistä, mutta kokonaisuus ei kuitenkaan romahda, vaikka joku päivä jättäisikin kasvikset syömättä.

Edetessämme ruokakolmiota ylöspäin, löytyy seuraavasta palikasta välttämättömiä rasvahappoja sisältävät ravintorasvat eli margariinit, öljyt, pähkinät ja siemenet. Kehomme tarvitsee rasvaa esimerkiksi hormonien valmistukseen ja solukalvojen rakenneosaksi, eikä niiden valmistaminen ilman rasvaa onnistu. ”Lähes joka aterialla” viittaa siihen, että määrällisesti elimistömme ei tarvitse rasvaa yhtä paljon kuin esimerkiksi viljavalmisteista ja kasvikunnan tuotteista saatavia hiilihydraatteja, mutta koska elimistömme ei pysty taikomaan rasvahappoja tyhjästä, on niitä saatava ruoan mukana. Lisäksi saamme rasvaa myös esimerkiksi kalasta, lihasta ja maitotuotteista.

Toiseksi ylin palikka muistuttaa meitä siitä, että syöminen voi olla ja on parhaimmillaan aika kiva asia. Syöminen on ihmisille luontaisesti nautinnollista, ja kaikkia maailman ihmisiä yhdistävä tekijä. Ruoasta on lupa nauttia ja iloita, yksin ja yhdessä. Aina ei ole mahdollisuutta jakaa päivän jokaista ateriaa muiden ihmisten kanssa, eikä tarvitsekaan. Vedämme kuitenkin rajan siihen, että syöminen ei saa muuttua pakonomaiseksi ja ahdistavaksi asiaksi, mikä ajaa meidät syömään yksin, piilossa muilta.

Kolmion huipulle on sijoitettu elintarvikkeet, jotka eivät sisällä elimistömme toiminnan kannalta välttämättömiä ravintoaineita, esimerkiksi kahvi, tee, light-juomat ja mausteet. Nämä tekevät kuitenkin syömisestämme nautinnollisempaa yksilöllisten makumieltymystemme mukaan, ja ovat siksi osana kokonaisvaltaista ruokavaliotamme.

Mitä ”tyhjillä täyttäjillä” sitten oikein tarkoitetaan? Sillä tarkoitetaan sitä, että tämän laatikon ruoka-aineita ei tule käyttää korvaamaan pyramidin alimpien laatikoiden ruoka-aineita, eli siis vatsan näennäiseen täyttämiseen tai nälän harhauttamiseksi. Nämä ruoka-aineet antavat makuelämyksiä ja vaihtelua jokapäiväiseen ruokailuumme (ja kiitos kahvin, noin puolet suomalaisista aikuisista jaksaa kammeta töihin myös marraskuisena maanantaiaamuna).

Ravitsemus on kuin talon rakentamista

Gisela van der Stern havainnollistaa kirjassaan Lupa syödä! Opas syömishäiriöiden hoitoon eri ravintoaineiden merkitystä kokonaisuuden kannalta käyttämällä vertauskuvaa talon rakentamisesta. Hiilihydraatit, proteiinit ja rasva ovat lautoja, ovia, ikkunoita ja kattotiiltä. Vitamiinit ja kivennäisaineet ovat nauloja, ruuveja ja työkaluja. Tarvitsemme lautoja, jotta voimme rakentaa talon rungon. Emme saa kuitenkaan runkoa pysymään kasassa, jos emme käytä nauloja ja vasaraa lautojen yhteen kiinnittämiseksi. Lautoja tarvitaan kyllä enemmän kuin nauloja, mutta ilman nauloja talo romahtaisi, ja rakentaminen olisi mahdotonta. Lisäksi taloa täytyy myös ylläpitää jatkuvasti. Näin myös kehomme tarvitsee riittävästi ravintoaineita kaikista ruokakolmion osista sekä jatkuvaa huoltamista, jotta se pystyisi palvelemaan meitä parhaalla mahdollisella tavalla. Silloin talossamme on tilaa onnelliselle asukille.

Taru Hyvärinen, ravitsemustieteen opiskelija, Itä-Suomen yliopisto, harjoittelija, Syömishäiriöliitto – SYLI ry