Syömishäiriöön voi sairastua ilman koettuja ulkonäköpaineita
Syömishäiriöön sairastumista edeltää usein syömisen muuttaminen sääntöjen alaiseksi, johon esimerkiksi kulttuuristen tekijöiden mahdollistama paineen kokemus kehonormeihin mukautumisesta vaikuttaa. Syömishäiriöön sairastuminen ei kuitenkaan edellytä, että on koettava epävarmuuksia omasta ulkonäöstä, mikä taas voisi johtaa syömistottumusten muutoksiin.
Syömisen rajoittaminen voi alkaa useasta syystä
Syömishäiriöoireilun aktivoituminen voi olla yhteydessä energiavajeeseen, joka voi aiheutua minkälaisesta syömisen rajoittamisen syystä tahansa. Esimerkiksi ruoka-aineallergioihin tai autoimmuunisairauksiin, kuten keliakiaan, liittyvä ruokarajoitteiden noudattaminen voi toimia syömishäiriöön sairastumista edistävänä tekijänä ilman, että syömisen rajoittamiseen yhdistyy uskomusta oman ulkonäön muuttamisen tarpeesta.
Jos syömistään on tarkkailtava esimerkiksi ruoka-aineallergian takia, voi aikaa mennä hurjasti sen pohtimiseen, millaisia vaikutuksia vältettävillä ja ei-vältettävillä ruoilla on kehoon. Tällöin suhde ruokaan, syömiseen ja omaan kehoon on tilanteessa, joka mahdollisesti altistaa syömishäiriölle tyypilliselle ajattelulle.
Kehonkuvan häiriintymisen tai lihomisen pelon tuomat haasteet voivat olla yhteydessä ruokien ja syömisen rajoittamiseen
Useissa syömishäiriöissä, kuten ahmimis-, laihuus- ja ahmintahäiriössä sekä näiden epätyypillisissä muodoissa ja ortoreksiassa henkilö voi kokea olevansa muodoltaan ja kooltaan erilainen kuin todellisuudessa on. Lisäksi pelko oman kehon muuttumisesta suuremmaksi ja rasvaisemmaksi on monesti syömishäiriöiden oireilujen ilmentämisen taustalla. Kehonkuvan häiriintyminen ja lihomisen pelko voivat vaikuttaa syömisen rajoittamiseen ja syötyjen ruokien valikoiman kapeutumiseen, mikä puolestaan voi ylläpitää kehonkuvan häiriötä ja lihomisen pelkoa.
Kuitenkaan kaikissa syömishäiriön sairastamisen tapauksissa tai syömishäiriöissä kehonkuva ei ole häiriintynyt tai lihomisen pelko vaikuta oireilun taustalla.
Näin on esimerkiksi nykytutkimustiedon mukaan ARFIDissa, jossa syömisen ja syötyjen ruokien rajoittavuus toteutuu muista syistä johtuen. Lisäksi todetut ruoka-aineallergiat ja niiden takia tehtävät muutokset syömisessä voivat mahdollisesti vaikuttaa ARFIDiin sairastumiseen, kuten muihinkin syömishäiriöihin. Jos syömishäiriöön sairastuu esim. allergian vaatiman ruoka-aineiden rajoittamisen myötä, voi syömishäiriön sairastaminen saada huolen kiinnittymään myös ulkonäköseikkoihin. Eräässä tutkimusartikkelissa onkin esitetty, että ruoka-aineallergiset henkilöt omaavat mahdollisesti yhteyden kehonkuvan häiriintymisen ja syömishäiriöön sairastumisen välillä.
Huolen kiinnittyminen omaan ulkonäköön voi seurata syömishäiriöön sairastumisen mukana, vaikka sairastumisen lähtökohtaisten syiden kokisi olevan vaikkapa ruoka-aineallergian vaatimassa ruokien rajoittamisessa. On kuitenkin tärkeä ymmärtää monipuolisesti syömishäiriöön sairastumisen taustalla olevia syitä. Tällöin todenmukaistetaan käsitystä syömishäiriöistä ylipäätään sekä voidaan mahdollistaa yksilöllisempää tukea ja hoitoa.
Viestintäkoordinaattori
Anna Penttilä
SYLI – Syömishäiriöliitto
Kiitos kirjoituksesta!
Todellakaan aina ei kyse ole kehonkuvan häiriintymisestä ja minut leimattiin vuosiksi tietynlaiseen anoreksia muottiin. Kuitenkin häiriö voi kehittyä kokemukseni mukaan myös niin, että laihtuminen tulee ennen sairastumista, eikä päinvastoin.
MInulla samanaikaiset stressi, liikunnasta innostuminen ja vähäiset harrastuseväät saivat panon tippumaan. Kun tarpeeksi laihtui, mieli ei tahtonutkaan enää lihoa ja sairastuin. Hoidossa koen, että minut leimattiin suoraan kehonkuvan vääristymisestä kärsiväksi anorektikoksi. Hoidossa otettiin useasti peili ja vaaka puheeksi, vaikken koskaan kokenut painon, kehonkuvan tai ulkonäön ongelmia. Suutuin ja irtisanouduin hoidosta.
Viiden vuoden aikana paranin pikkuhiljaa ilman ammattiapua, ystävieni ja perheeni suurella tuella, kun lopulta sisuunnuin sairastamiseen. En kuitenkaan suosittele tätä paranemistapaa kenellekään!!!
Matka oli hurjan rankka ja toipumiseni olisi varmasti ollut kokonaisvaltaisempi ja nopeampi asianrtuntevassa hoidossa!
Toivoisinkin, että jokaisen sairastueen oirekuva ja tilanne kartoitettaisi yksilöllisesti ja sairastunutta kuunnellen. Syömishäiriöinen voi kokea voimakasta syyllisyyttä, häpeää, ahdistusta ja yksinäisyyttä, jonka takia hoitvien tahojen tapa kohdata sairastunut, voi olla paranemisen kannalta todella oleellista, tai jopa ratkaisevaa.