Uskalla hakea apua syömishäiriöön – avun hakemisen muistilista

Syömishäiriöön on tärkeä hakea apua. Saamme paljon yhteydenottoja liittyen avun hakemiseen syömishäiriöön. Siinä vaiheessa, kun avun hakeminen mietityttää, sairastunut tai läheinen on usein käynyt pitkän prosessin mielessään läpi ja tullut tietoiseksi ensinnäkin siitä, että ongelma on olemassa sekä siitä, että se tuskin ratkeaa omin avuin.

Mistä syömishäiriöön saa apua?

Syömishäiriöön haetaan apua samalla tapaa kuin mihin tahansa sairauteen. Ensin varataan aika perusterveydenhuoltoon (koulu-, opiskelu- tai työterveys tai oma terveysasema). Siellä tehdään arvio, jonka perusteella voidaan joko jäädä vielä seuraamaan tilannetta ja antaa ohjausta perusterveydenhuollossa tai tehdään lähete erikoistuneeseen hoitoon. Syömishäiriöitä hoidetaan psykiatrisena ongelmana, joten erikoistunut yksikkö voi olla esim. nuoriso- tai aikuispsykiatrian poliklinikka tai osasto. Joillakin paikkakunnilla on myös syömishäiriöihin erikoistunut yksikkö, työryhmä tai tiimi. Tilanteessa, jossa ravitsemustila vaatii akuuttia korjaamista, voi kyseeseen tulla myös sisätautiosastohoito.

Syömishäiriöön avun hakemisen muistilista mukaan vastaanotolle

Usein käy niin, että vastaanotolla istuessa mieleen ei muistukaan sopivia sanoja omaa vointia tai oireilua kuvaamaan, jolloin riski väärinymmärryksestä kasvaa. Siksi päädyimme laatimaan listan avun hakemisen tueksi niistä asioista, mistä ainakin olisi hyvä apua hakiessa kertoa. Suosittelemme, että listan kirjoittaisi paperille tai vaikka puhelimeen muistiin, jotta siitä saa konkreettisen tuen myös sillä hetkellä, kun istuu vastaanottotilanteessa ja saattaa jännittää vieraan ihmisen kohtaamista ja asioiden sanomista ääneen. Tarvittaessa voi myös näyttää laatimansa listan suoraan vastaanotolla, jos puhuminen tuntuu liian vaikealta.

Kirjaa listaan ainakin:

• Miten pitkään havaitsemasi ongelma on ollut olemassa? Voit sanoa, että asiasta on vaikea puhua. Se kertoo vastaanottoammattilaiselle, että kyse on kipeästä asiasta.
• Onko ongelmasi muuttunut ajan myötä tai esiintyykö se aaltoillen?
• Minkälainen ongelma se on? Kerro mitä siihen liittyy – vaikka asiat tuntuisivatkin sinusta häpeällisiltä. Älä jätä mitään mainitsematta sen vuoksi, että ajattelet sillä hetkellä asioiden olevan vähäpätöisiä tai että vastaanottoammattilaista ei kiinnostaisi. Olet varannut hänen vastaanotolleen ajan, ja hän on siellä sinua varten.
• Liittyykö ongelmaasi jokin tietty tilanne tai tunnetila? Onko se saanut alkunsa jostakin erityisestä tapahtumasta?
• Kuvaile mahdollisimman tarkoin, kuinka ongelmasi vaikuttaa arkiseen toimintaasi: Mitä se estää sinua tekemästä? Minkälaisista asioista olet joutunut luopumaan? Miten se vaikuttaa perheenjäseniisi tai läheisiisi? Minkälaisia tunnetiloja se tuo mukanaan? Aiheuttaako se unettomuutta, ahdistusta tai muuta merkittävää haittaa?

Esimerkkejä arkiseen toimintaan vaikuttamisesta: ”En voi käydä ystävien kanssa ulkona, koska siihen liittyy yleensä ruokailu.” ”Pelkään, että joku kommentoi ruokamääriä, enkä sen takia voi ruokailla perheeni kanssa.” ”En pysty enää syömään lasteni kanssa samaa ruokaa ja he ovat alkaneet ihmetellä sitä.” ”Minulla menee kohtuuttoman paljon aikaa ihan tavalliseen ruokakauppareissuun, kun jumitun ruokakaupassa vertailemaan tuotteita.” ”En osaa iltaisin rauhoittua ennen kuin olen suorittanut kaikki itselleni määräämät rutiinit ja ne kaikki vievät niin paljon aikaa, että yöuneni jäävät liian lyhyiksi.”

• Ovatko läheisesi huomanneet ongelmasi? Mitä he sanovat siitä? Huom, avunhakija! Jos voit, ota tueksesi vastaanotolle joku keneen luotat – vanhempi, ystävä, puoliso, isovanhempi, kuka tahansa, joka voi toimia tukenasi, jos tilanne tuntuu vaikealta. Voitte sopia etukäteen, että kumpikin voi kertoa asiasta vapaasti omasta näkökulmastaan.

Usein käy myös niin, että jännittävä, latautunut kohtaamistilanne ja vaikean asian käsittely saavat aikaan voimakkaan tunnereaktion. Tämä voi ilmetä esimerkiksi itkuisuutena. Se on luonnollinen reaktio, joka kertoo siitä, että kyse on merkittävästä asiasta, eikä sitä ole syytä hävetä. Tunteen voi antaa rauhassa tasaantua – kohtaava ammattilainen todennäköisesti tuntee avunhakijaa kohtaan myötätuntoa ja toimii niin että tilanne sujuisi mahdollisimman rauhallisesti ja luontevasti.

On mahdollista, että vastaanottoammattilaisella ei ole aiempaa kokemusta syömishäiriöön sairastuneen kohtaamisesta, jolloin sairauden tunnistaminen ja sen vaikeusasteen arviointi voi olla vaikeaa. Listaus auttaa myös tällaisissa tilanteissa alleviivaamaan sitä, että kyseessä on ihan oikea ongelma, joka vaikuttaa monin tavoin arkipäiväiseen elämään ja hyvinvoinnin kaikkiin osa-alueisiin.

Avun hakeminen – Mitä seuraavaksi?

Vastaanotolta lähtiessäsi varmista, että ymmärsit, miten jatkossa toimitaan – kuka varaa seuraavan vastaanottoajan, mihin ja milloin? Mitä sitten tapahtuu? Myös nämä asiat on tärkeää käydä läpi riittävän selkeästi, jotta ymmärrät, miten hoitosi aiotaan toteuttaa.

Lopuksi

Mitä ajatuksia tämä listaus tai teksti herätti? Puuttuuko siitä jotain? Haluatko kertoa kokemuksesi avun hakemisesta tai jotain muuta aiheeseen liittyvää? Kuulemme ja jaamme kansanne mielellämme hyviä vinkkejä avunhakemistilanteisiin, jotta yhä useampi syömishäiriöön sairastanut uskaltaisi hakea ja saisi asianmukaista apua.

Ritva Näräkkä, järjestösuunnittelija, Syömishäiriöliitto – SYLI ry