Yhteinen rintama tarkoittaa, että kaikki syömishäiriöön sairastuneen hoitoon ja tukemiseen osallistuvat tahot (hoitotaho, koti, koulu, harrastukset yms.) toimivat johdonmukaisesti yhdessä sovitun linjan mukaisesti. Tavoitteena on mukautumisen lopettaminen.
Kun kaikki toimivat johdonmukaisesti syömishäiriötä vastaan, voi sairastava alkaa luottaa siihen, että syömishäiriön haastaminen on turvallista ja hän voi asteittain alkaa luopua oireilusta.
Tämä osio pohjautuu Maudsley-menetelmään, joka on anoreksiaa sairastavan nuoren hoitoon kehitetty perhepohjainen hoitomalli. Ohjeet on tarkoitettu erityisesti sairastavan vanhemmille. Mallissa on kuitenkin paljon toimivia ohjeita myös muita syömishäiriön muotoja ajatellen ja ajatuksiksi silloin, jos sairastunut on esimerkiksi puoliso tai ystävä.
On tärkeää, että kaikki perheenjäsenet tietävät, miten kotona tulisi toimia. Kaikkien tulee olla tietoisia hoidon tavoitteista ja sitoutua niihin. Sairastunut hakee herkästi mahdollisuutta toteuttaa syömishäiriön sääntöjä siltä, joka helpoimmin antaa siihen luvan.
Yhteisen rintaman pitäminen on erittäin tärkeää myös siksi, että syömishäiriö käyttää hyväkseen kaikki tilanteet aiheuttaakseen epävarmuutta sairastuneen mieleen. Jos annetut kehotukset ja neuvot ovat ristiriitaisia, sairastunut ei voi luottaa siihen, että syömishäiriön haastaminen on turvallista, tai että edes auttajat tietäisivät mitä ovat tekemässä.
Yhteisen rintaman pitämiseksi sairastuneen läsnä ollessa ei tulisi kritisoida tai arvostella toisten hoitoon ja tukeen osallistuvien tekemisiä tai tekemättä jättämisiä. Jos jokin asia hoidossa tai toisen käytöksessä ihmetyttää, keskustellaan nämä asiat selväksi silloin, kun sairastunut ei ole paikalla.
Esimerkiksi sairastuneen kysyessä läheisiltään onko hänen syötävä kaikki ruoka lautaselta, yhteisen rintaman pitäessä jokainen tilanteessa oleva vastaa ”kyllä, se on täysin turvallista!”. Kannattaa välttää tilannetta, jossa tuen antaminen muuttuukin kiistelyksi siitä, miten asiaan tulisi suhtautua:
– Olet jo syönyt aika hyvin, riittäisiköhän tuo…
– Ei, ravitsemusterapeuttihan sanoi, että kaikki pitäisi syödä!
– Joo, mutta onhan tuo tosi iso annos! Ei ihme, jos X ei jaksa kaikkea.
Sairastuneen tulkinta tilanteesta on: ”Tämä annos on siis minulle liian iso eikä minun pidä syödä sitä loppuun!” Tukena olevien väitellessä toimintalinjasta huomio kiinnittyy epäolennaisiin asioihin, sairastunut ei saa tarvitsemaansa apua ja syömishäiriö on voittanut taas yhden erän. Näin syömishäiriö käyttää ”hajota ja hallitse” – taktiikkaa.
Perheessä, jossa lapsi tai nuori on sairastunut syömishäiriöön, ei aina ole helppoa saada aikaan yhteistä rintamaa. Tavallisimmat tilanteet ja niiden aiheuttajat on esitetty alla.
Tämä osio on lyhennelmä mielenterveystalo.fi -sivuston Syömishäiriön omahoito-ohjelmasta läheisille.
