Kannanotto: Ongelma ei ole syömishäiriötä sairastavissa nuorissa, vaan rikkinäisessä hoitojärjestelmässä
Kaleva 10.5.2023:
Ongelma ei ole syömishäiriötä sairastavissa nuorissa, vaan rikkinäisessä hoitojärjestelmässä
Oulun yliopistollisen sairaalan (Oys) nuorisopsykiatrian kestämätöntä tilannetta käsiteltiin Helsingin Sanomien uutisessa 26.4. Nuoria potilaita on jouduttu sijoittamaan aikuispsykiatrian puolelle, ja osa nuorista on joutunut nukkumaan lattialla patjoilla.
Oysin mukaan tilanteeseen on ajauduttu muun muassa syömishäiriöpotilaiden pitkien hoitojaksojen myötä. Syömishäiriöpotilaita on noin puolet osaston kaikista potilaista.
Sen sijaan, että epäsuoraan syytetään syömishäiriötä sairastavia, on syytä kääntää katse rikkinäiseen ja aliresursoituun hoitojärjestelmään, jotta nuoren ensimmäinen hoitokontakti ei olisi päivystys tai suljettu osasto.
Syömishäiriöissä, kuten kaikissa muissakin psyykkisissä sairauksissa, on tärkeintä, että hoidon pariin pääsee helposti ja nopeasti. Kun syömishäiriötä sairastava nuori joutuu odottamaan ensimmäistä hoitokontaktia, tai kun häntä ohjaillaan paikasta toiseen, oireilu pahenee.
Jos tähän pystyttäisiin puuttumaan heti koulussa tai perusterveydenhuollossa, päätyisi erikoissairaanhoidon piiriin vähemmän nuoria. Tämä tarkoittaisi pitkällä aikavälillä pienempiä kustannuksia, lyhyempää sairastamisaikaa, todennäköisesti lievempää oireilua sekä pienempää inhimillistä kärsimystä.
Pitkät, myös ammattilaisille epäselvät hoitoketjut ja sirpaleinen hoitojärjestelmä hidastavat hoidon saantia tai jopa estävät sen. Hyvin toimiva syömishäiriöiden hoito ja toimivat hoitoketjut ovat kustannustehokkaita jo itsessään. Toimimaton hoito johtaa aina lisähoitoon, joka maksaa paljon ja on harvoin tuloksellista.
Syömishäiriön hoitamatta jättäminen tai toimimaton hoito aiheuttaa huomattavasti myös välillisiä kustannuksia: sairauspoissaolot opinnoista tai työstä, vanhempien ja muiden perheenjäsenten sairauspoissaolot ja muu psyykkinen oireilu.
Kun yhteiskunnallista keskustelua syömishäiriöiden hoidosta käydään, puhutaan usein siitä, että sairastavat kuormittavat hoitoa. Puhe tulisi sen sijaan kääntää siihen, että luotaisiin sellainen järjestelmä, jossa hoitoon sekä hakeuduttaisiin että päästäisiin ajoissa. Perusterveydenhuollon toimimattomuus heijastelee päivystyksen jonoina, jotka ovat monille ainoa keino saada hoitoa. Yhteiskunnalle keino on kallis ja tehoton, nuorille usein epäinhimillinen.
Kuka kantaa vastuun siitä, jotta sairastavat saisivat heidän tilanteeseensa hyvää, riittävää ja tarkoituksenmukaista hoitoa? Väliinputoajia on paljon, usein hoitojärjestelmän mielestä joko ”liian” terveitä tai sairaita. Ei kuitenkaan ole olemassa mitään ihannesairastavaa, vaan hoitojärjestelmän pitää kyetä joustamaan ja tarjoamaan apua monenlaisiin tilanteisiin.
Kirsi Broström, toiminnanjohtaja, Syömishäiriöliitto