Älä laihduta -päivä sanoo ei laihdutuskulttuurille – juhlapuhe 6.5.2023

Älä laihduta -päivää vietettiin jälleen 6.5.2023. Ensimmäistä kertaa Syömishäiriöliiton historiassa kuultiin Älä laihduta -päivän juhlapuhe, jota rehtori-Mikkilän puheeksikin kutsuttiin. Tallenne puheesta löytyy Syömishäiriöliiton Instagram kanavalta.

Älä laihduta -päivän juhlapuhe 6.5.2023

Hyvä Älä laihduta -päivän juhlaväki,

Siitä on jo ainakin 10 vuotta, kun mun ravitsemusterapeutti-kollega totesi, että laihduttaminenhan on jo ihan passé. Tämä on jäänyt minulle mieleen siksi, että en silloin tiennyt mitä passé tarkoittaa, ja jouduin siinä tilanteessa päättelemään sanan merkityksen asiayhteydestä – muistaakseni ihan onnistuneesti. Ymmärsin kollegani tarkoittaneen, että eihän kukaan enää laihduta, ainakaan laihduttamisen nimellä.

Toki heti tilaisuuden tullen googletin ja selvitin asian ja nyt tiedän, että passé on ranskaa, ja tarkoittaa esim. kulunutta tai mennyttä. Vanhanaikainen voisi olla hyvä vapaa suomennos.

Muistan ajatelleeni kollegan olevan oikeassa. Laihduttaminen laihduttamisen nimellä ei enää pitkään aikaan ole ollut samalla tavalla tavanomaista, arkista kuin joskus oli, en tiedä kasarilla, ysärillä, 2000-luvullakin vielä. Mutta vaikka laihduttaminen oiskin ollut jo yli 10 vuotta passé, se ei tarkoita, että laihdutuskulttuuri olisi jotenkin poistunut tai edes laimentunut siinä samalla. Ehei – päinvastoin. Laihdutuskulttuuri vuonna 2023 elää ja voi hyvin.

Laihdutuskulttuuri elää ja voi hyvin

Minulla on tapana kysyä, kun käyn puhumassa eri alojen ammattilaisille syömishäiriöistä tai syömishäiriösensitiivisyydestä aiheeseen johdattelevia lämmittelykysymyksiä. Kysyn muun muassa, kuinka moni on joskus laihduttanut, kuinka monella lihomisen pelko ohjaa tai on ohjannut ruokavalintoja tai kuinka moni on liikkunut muokatakseen kehoaan tai kuluttaakseen kaloreita. Oli yleisö mikä tahansa, aina suurin osa tunnistaa itsensä. Myös siitä laihduttamisesta, vaikka se jo yli 10 vuotta onkin ollut ihan passé.

Laihdutuskulttuuri on juuri sitä. Vaikkei suoraan laihduttaisi tai ainakaan ääneen puhuisi tekevänsä niin, lihomisen pelko ohjaa silti ihan tosi monen ihmisen ruoka- ja liikkumisvalintoja. Syömiseen liittyy sääntöjä siitä, kuinka paljon jotain tiettyä ruokaa on lupa syödä tai mitä ruokaa saa syödä minäkin vuorokaudenhetkenä, viikonpäivänä tai minäkin juhlapyhänä. Kiitos laihdutuskulttuurin, me altistutaan tosi monessa paikassa tiedolle siitä, kuinka paljon jossain ruoka-asiassa on kaloreita tai kuinka paljon jokin liikkuminen on kuluttanut kaloreita – halutaan tai ei.

Meidän käyttäytymistä, erityisesti syömiseen ja liikkumiseen (tai lepäämiseen) liittyvää käyttäytymistä ohjaa lihomisenpelko. Kirjailija Raisa Omaheimo on kuvannut tätä ilmiötä termillä läskivaara. Se on mielestäni tosi kuvaava. Oli minkä kokoinen tahansa, pitää koko ajan vähän pelätä, ettei lihominen vaan pääse yllättämään. Meistä jokainen on laihdutuskulttuurin mielestä potentiaalinen lihava, ja jos ei pidä varaansa, se lihavuus hyökkää takavasemmalta ja ottaa uhrikseen.

Koska lihominenhan on pahinta mitä ihmiselle voi sattua. Siis laihdutuskulttuurin mielestä, ei minun mielestä. Se näkyy niin vaatekaupoissa, tuoleissa, työ- ja deittimarkkinoilla kuin terveydenhuollon vastaanotoilla, hyvinvointimarkkinoilla ja ympärillämme olevassa kehokuvastossa.

Laihdutuskulttuuri elää ja voi hyvin ja siksi, juuri siksi niin moni vastaa, että kyllä, olen laihduttanut, kyllä lihomisen pelko ohjaa syömistäni ja kyllä, olen liikkunut kehoa muokatakseni. Se on tosi inhimillistä ja loogista, koska sellaiseen käyttäytymiseen meitä täällä kannustetaan.

Syömishäiriölle tyypillinen käyttäytyminen ei koskaan ole täysin harmitonta

En sano, että jokaisella, joka vastaa edellä luettelemiini lämmittelykysymyksiin kyllä, on tai on ollut syömishäiriö. Mutta sen sanon, että jokaisella, joka vastaa niihin kysymyksiin kyllä, on ollut syömishäiriölle tyypillistä ajattelua ja käyttäytymistä. En usko et sellainen on kellään täysin harmitonta. Siksi mun mielestä olisi tärkeää, että me nähtäisiin syömishäiriölle tyypillinen käyttäytyminen vahingollisena lähtökohtaisesti aina, eikä vasta sitten, kun on ylitetty jokin syömishäiriölle määritetty raja. Varsinkin kun sitä rajaa on aika vaikea yksiselitteisesti vetää, ja varsinkin kun se, kiitos laihdutuskulttuurin vaikutusten, vedetään liian usein painon perusteella.

Me eletään kulttuurissa, jossa kurinalaista ja ankaraa suhtautumista syömiseen, liikkumiseen, omaan kehoon ja itseen ei nähdä vahingollisena vaan päinvastoin, se on ihailtua, kiiteltyä ja kannustettua. Se tuntuu aika epäreilulta – meitä kaikkia kohtaan.

Joskus mieleeni tulee jopa sellainen ajatus, et he, joille kehittyy syömishäiriö ja jotka ylittää sen syömishäiriölle määritetyn häilyvän rajan, on tosi onnekkaita. Onnekkaita siksi, että he saavat luvan kanssa irrottautua kurinalaisuudesta ja ankaruudesta syömisen, liikkumisen, oman kehoon ja itseen suhtautumisen suhteen ja opetella pitämään itsestään ja kehostaan huolta.

Eikö se ole aika ristiriitaista? Ja surullista. Miksi me uskalletaan puhua kaikenlaista ruokaa, kaikenlaisia kehoja ja mielenterveyttä kunnioittavasti vasta sitten kun ensin voi tarpeeksi huonosti? Miksi me ei lähtökohtaisesti puhuta kaikille syömisestä, liikkumisesta, kehon koosta ja painosta siten, miten me puhutaan heille, jotka ovat ylittäneet syömishäiriölle määritetyn rajan ja ovat sillä tavalla onnekkaita, että joku sen on tunnistanut ja sanoittanut heille ääneen?

Kaupallinen hyvinvointi- ja liikunta-ala ylläpitää toiminnallaan laihdutuskulttuuria – sanoo laihduttamista ääneen tai ei

Muistan, kun joitain vuosia sitten, olisiko ollut vuotta ennen koronapandemian alkua, kun Älä laihduta -päivänä meidän sosiaalinen media täyttyi erilaisista, pääasiassa yksityisistä liikunta-alan toimijoista, jotka tägäili meitä Älä laihduta -postauksiinsa ja huutelivat toinen toistaan kovempaan ääneen hyvää älä laihduta -päivää. ”Joo hei, tää on hyvä, me ei kato laihduteta, meillä muutetaan elintapoja, tehdään pysyviä elintapamuutoksia!” Hekin olivat varmaan tajunneet sen, että laihduttaminen on passé, että se ei enää myy. Kehonkoostumuksen muutokseen tähtäävät ruokavalio-ohjelmat sen sijaan myivät ja lujaa.

*silmien pyöräytys*

Se hype oli Älä laihduta -päivän ja meidän näkyvyyden kannalta tietysti tosi hyvä juttu. Tavallaan kiva, että niin moni halusi ottaa osaa Älä laihduta -päivään. Mutta samalla muistan, miten paljon mua ärsytti. Että tajuutteko, ei se riitä, ettei sanota ääneen sitä sanaa laihduttaminen, jos niissä elintapamuutoksissa onnistumista mitataan vaa’alla tai kehonkoostumusmittauksella tai jos teidän työkalupakissa on kalorilaskurit ja ruokavalio-ohjelmat. Jos teidän somessa on ennen ja jälkeen -kuvia. Tai kuvia itsestänne fitness-lavalla. Että tajuatteko, yritätte te sen muotoilla kuinka kauniiseen pakettiin tahansa, te kuitenkin ylläpidätte ja vahvistatte toiminnallanne laihdutuskulttuuria.

(Senkin pellet.)

Laihdutuskulttuurin ylläpitäminen on laihduttamista, sanoo laihduttamista ääneen tai ei.

Tänä Älä laihduta -päivänä terveiset lähtee yhdelle sellaiselle taholle, jotka me ollaan minun mielestä päästetty vähän liian helpolla. Nimittäin: juuri tämä kaupallinen liikunta- ja hyvinvointiala. Tottelee myös nimeä kaupalliset laihdutusmarkkinat.

Me tosi paljon puhutaan siitä, miten esimerkiksi terveydenhuollossa puhutaan painosta. Me puhutaan muun muassa siitä, miten kouluissa ja päiväkodeissa puhutaan ruoasta ja miten nuorisotyössä voitaisiin tukea kehorauhaa. Nämä on kaikki tosi tärkeitä juttuja, en sillä. Mutta sitten samaan aikaan tuolla on ihan älytön määrä ihmisiä, jotka takoo ihan älytöntä määrää rahaa vahvistamalla ihmisten vääränlaisuuden kokemusta, uskottelemalla, että kehon muokkaaminen ratkaisee kaikki elämän ongelmat ja hajottamalla ihmisten jo enemmän tai vähemmän valmiiksi hajalla olevia ruoka- ja kehosuhteita.

He tekee tämän kaiken väittämällä, että he on terveyden ja hyvinvoinnin asialla. He ehkä itsekin vilpittömästi uskoo olevansa.

Mutta ette te oo. Te ootte laihdutuskulttuurin asialla. Sen pitäisi olla jollain, emt verotuksella rangaistavaa tai lainsäädännöllä kiellettävää toimintaa.

Joo, not all kaupallinen liikunta- ja hyvinvointiala, on myös kivoja ja hyviä ja vastuullisia toimijoita. Te jotka olette niitä, tiedätte, rakkautta teille. Teille muille toivon rohkeutta rehelliseen reflektointiin. Jos tarvitsette siihen jeesiä, saa soitella.

Älä laihduta vai sano ei laihdutuskulttuurille?

Älä laihduta on kirjaimellisesti tulkittuna, yksilölle suunnattuna käskynä tosi iso vaatimus. Varsinkin, kun täällä kaikki on kasvettu ja painetaan edelleen menemään laihdutuskulttuurin keskellä. Eikö olekin aika iso vaatimus sanoa, että älä laihduta, jos koko muu maailma ympärillä sanoo toisin?

Siksi haluan muistuttaa, että Älä laihduta -päivän viestiä ei tarvitse ottaa kirjaimellisesti. Ehkä Älä laihduta -päivän ydinviesti voisi ennemmin olla, että sano EI laihdutuskulttuurille.

Me Syömishäiriöliitossa ollaan Älä laihduta -päivän kanssa oltu edelläkävijöitä laihdutuskulttuurin vastustamisen kanssa. Oli aika, kun me tehtiin tätä yksin. Enää me ei olla yksin. Me ei todella olla enää ainoita, jotka kyseenalaistaa laihdutuskulttuuria. Älä laihduta -päivä ei enää ole se ainut päivä vuodesta kun some täyttyy laihdutuskulttuurin kritisoimisesta – sitä on siellä meidän ja muiden toimesta 365 päivää vuodessa.

Tänään 6.5. vietetään Älä laihduta -päivää. Se ei tarkoita sitä, että vain tänään olisi lupa olla laihduttamatta, vain tänään haluttaisiin tehdä laihdutuskulttuuria näkyväksi. Me Syömishäiriöliitossa ajatellaan, että Älä laihduta -päivä on 365 päivänä vuodessa. Tänään 6.5. me voidaan yhdessä juhlia sitä, että maailma muuttuu kun sitä muutetaan. Mitä useampi uskaltaa sanoa laihdutuskulttuurille ei, sitä vähemmän laihdutuskulttuuri on olemassa.

Laihdutuskulttuurin vastustamisen joukkoihin voi liittyä esimerkiksi liittymällä meidän jäseneksi/liittolaiseksi.

Kiitos kun olitte ja olette mukana.

Minun nimeni oli Katri Mikkilä, Kikkilä, rehtori Mikkilä, johtava erityisasiantuntija Mikkilä, oikeasti ihan vaan asiantuntija Mikkilä ja nyt toivotan itseni ja edustamani järjestön eli Syömishäiriöliiton puolesta:

Aivan vallattoman hyvää Älä laihduta -päivän juhlaa tänään, olkoon Älä laihduta -päiviä elämässänne huomenna, ylihuomenna ja kaikkina muinakin tulevina päivinä joita elämä tiellenne antaa.

Katri Mikkilä
asiantuntija
Syömishäiriöliitto – SYLI ry