Haluan (toivottaa) kehorauhaa kesälle 2020 – kohti terveempää kehosuhdetta

Onko tänä kesänä kehorauha mahdollinen? Todella monelle ajatus kehorauhan solmimisesta tuntuu varmasti tällä hetkellä kaukaiselta tai jopa täysin mahdottomalta. Entä pystytkö tavoittamaan ne hetket, jolloin jotakin sillä tavalla rikkovaa tapahtui, että ajatus oman kehon kanssa sovussa elämisestä tulikin loputtomalta tuntuva selviytymistaistelu? Vaikeisiin ongelmiin on harvoin tarjolla yksinkertaisia ratkaisuja, mutta toivoa on. Aivan kuten syömishäiriöstä myös kehoahdistuksesta voi toipua.

Keho-odotuksista ja niiden kyseenalaistamisen tärkeydestä terveen kehosuhteen kannalta

Osallistuin SETA ry:n Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen kehodysforiaa käsittelevään koulutukseen, jonka myötä aloin pohtimaan paljon sitä, millaisten odotusten keskellä elämme ja kuinka nuo odotukset itsessään ovat kehodysforialle oivallinen kasvualusta. Vaikka kaikeksi onneksi moninaisuus näkyy ja kuuluu yhteiskunnassamme koko ajan paremmin, elämme silti erilaisten mallien ja oletusten ympäröimänä. Odotukset myös luikertelevat salakavalasti ajatuksiimme ja elämäämme, ei ainoastaan suorina kuvallisina tai sanallisina viesteinä, vaan myös sanattomina oletuksina, hiljaisina hetkinä, arvottavina katseina jne. Vaatii melkoista superihmisyyttä olla täysin välittämättä ulkopuolelta tulevista odotuksista ja olla pyrkimättä kohti niitä.

Kuinka se mahtaisikaan vaikuttaa sukupuoleen liittyvään kehoahdistukseen ja sen yleisyyteen, jos meitä ei opetettaisi lähtökohtaisesti ajattelemaan binäärisesti (kaksijakoisen sukupuolikäsityksen mukaisesti, toim. huom.) tai kohdistamaan tiettyihin sukupuoliin tiettyjä ominaisuuksia? Ja mitä jos kokeekin elävänsä onnellisemmin (tai ylipäänsä toteutuvansa ihmisenä) ainoastaan, jos ei taivu oletettuihin muotteihin? Mistä silloin löytää rohkeuden ja voiman solmia kehorauhan itsensä kanssa? Entä ne kehoahdistusta aiheuttavat ajatukset, jotka eivät liity sukupuolen kokemukseen, vaan muihin normeihin siitä, millaisiin muotteihin pitäisi pystyä mahtumaan?

Jos elämäänsä ja tekemisiään pyrkii mahduttamaan niihin normeihin ja odotuksiin, jotka meille on valmiina annettu, jää varmasti paljon elämättä ja kokematta. Oma elämä voi tuntua jopa aivan vieraalta. Kehodysforia voi hankaloittaa tai kokonaan estää mm. kehollisen ilmaisun, oman kehon paljastamisen eri tilanteissa tai hyvää tarkoittavan fyysisen kosketuksen. Varmasti on olemassa paljon sellaisiakin oletuksia ja mielikuvia, millaisten kehojen kanssa on sallittua esimerkiksi harrastaa mitäkin liikuntaa, harrastaa seksiä tai miten erilaisia kehoja tulisi pukea. Onko tällaisessa ajatusten liikenneruuhkassa mitenkään mahdollista enää muistaa kysyä itseltään, mitä minä tänään haluan, tarvitsen ja mikä tekisi minulle hyvää?

Mielestäni on.

Uteliaisuudella kohti terveempää kehosuhdetta ja kehorauhaa?

Siinä missä joudumme kohtaamaan paljon rikkovia sanoja, katseita ja odotuksia, voimme myös sallia itsellemme ystävällisiä ja rohkaisevia sanoja ja katseita. Voimme myös toivottaa tervetulleiksi elämäämme sellaisia ihmissuhteita, joissa saamme korjaavia kokemuksia ja meihin suhtaudutaan hyväksyvästi. Voimme kohdata ihmisiä, jotka suhtautuvat meihin mielenkiinnolla ja aidolla uteliaisuudella, sen sijaan että meitä tarkasteltaisiin tiettyjen odotusten mukaisesti.

Mitäpä jos itseensäkin suhtautuisi uteliaisuudella sen sijaan, että luettelisi vikojaan, puutteitaan tai etsisi koko ajan virheitä? Toivoisin jokaiselle oman kehonsa kanssa kamppailevalle sitä, että kehoahdistusta voimakkaampi olisi halu tehdä itselleen hyvää ja kyky ahdistuksesta huolimatta kysyä itseltään joka päivä, mitä minä tarvitsen tänään? Kuinka paljon kaipaan lepoa, millaista ravintoa, kosketusta tai tekemistä. Kun kerran ulkopuolelta tulevat mallit ja odotukset eivät ole tehneet meille missään vaiheessa hyvää, onko oikea osoite hyvän olon etsimiselle pyrkimys mahtua muottiin? Vai olisiko kannattavaa antaa itsestään huolehtimiselle ja kehorauhalle mahdollisuus, ja tarkastella, mitä siitä seuraa?

Uskalla olla olettamatta. Siinä ei satu ketään.

Koulutuksessa käytiin läpi perusperiaatteita sukupuoli- ja kehodysforiaa kokevan asiakkaan kanssa työskentelystä. Työntekijän rohkeus ylipäänsä keskustella aiheesta ja kohdata kanssakeskustelija nousivat tärkeimmiksi. Tämä lienee hyvä lähtökohta kaikkiin vuorovaikutustilanteisiin, mutta on hyvä muistutus ei pelkästään ihmisalan ammattilaisille, vaan ihan kaikille ihmisille. Kohtaamisen voima on mieletön silloin, kun keskusteluihin lähdetään puhtaalta pöydältä ilman ennakko-oletuksia toista kohtaan. Meissä kaikissa asuu syvä halu tulla nähdyksi ja kuulluksi sellaisena kuin olemme. Erilaisuuksistamme huolimatta juuri tuo asia yhdistää meitä enemmän kuin erilaisuudet erottavat.

Lopuksi vielä toive Sinulle, joka kohtaat arjessasi lapsia ja nuoria: pidä mieli avoimena ja anna lapselle itsemäärittelyoikeus. Jos lapsi saa kasvaa ympäristössä missä hän saa olla ja kehittyä omanlaisekseen ilman odotuksia, suojaa tämä varmasti häntä myöhemmin elämässä monenlaiselta harmilta ja epävarmuudelta. Muista myös puhua itsestäsi ja muista arvostavaan sävyyn, sillä ihmistaimet aistivat varsin tehokkaasti arvoja, tunnelmia ja tunteita.

Ihan jokaisen on mahdollista tehdä joka päivä valintoja, millaisia sanoja käyttää, miten katsoo toista tai kohtaa niin, että kehorauha tulee sille toiselle mahdollisemmaksi. Sitä kautta myös itse saa lisää tilaa hengittää ja olla juuri niin kuin on.

Terhi Kanerva
koordinaattori, SYLI-keskus Tampere
Syömishäiröliitto – SYLI ry

***

Jos sukupuolen moninaisuuteen liittyvät teemat ovat elämässäsi ajankohtaisia, Setan Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus on olemassa juuri sinua varten. Lisää tietoa Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksesta löydät klikkaamalla tästä.

***

Kuva: Roine Piirainen / kuviasuomesta.fi