Syömishäiriöiden neuropsykologiset piirteet

Syömishäiriötä sairastavalla syömisen hankaluudet ovat vain jäävuoren huippu, jonka alle piiloutuu monenlaisia asioita. Yksi tällainen ovat syömishäiriöihin liittyvät neuropsykologiset piirteet, eli ajatteluun, havainnointiin ja toimintatapoihin liittyvät piirteet. Näitä ovat esimerkiksi vaikeudet tunnistaa tunteita ja ajattelun joustamattomuus. Kaikilla sairastuneilla näitä piirteitä ei ole, mutta isolla osalla on. Nämä piirteet voivat liittyä sairauden pitkittymiseen, ja siksi niiden tiedostaminen ja huomioiminen syömishäiriöitä hoidettaessa olisi tärkeää.

Vaikeus muuttaa ajattelu- ja toimintatapoja

Moni syömishäiriötä sairastava elää arkeaan tiukkojen rutiinien ja sääntöjen sanelemana. Sairastunut saattaa syödä vain joitain tiettyjä ruokia, ja usein syömiseen voi liittyä erilaisia tarkkoja sääntöjä. Myös pakkoliikuntaan voi liittyä tarkkoja sääntöjä. Elämä on usein aikataulutettua ja muutosten tekeminen suunnitelmiin voi tuntua vaikealta ja ahdistavalta. Erityisesti tilanteissa, joissa omaa toimintaa joutuu pakon edessä muuttamaan, tämä voi tuntua huomattavan kuormittavalta.

Toimintatapojen lisäksi myös ajattelu on usein joustamatonta. Kun on tottunut ajattelemaan asioista tietyllä tavalla, voi olla tavallistakin hankalampi oppia ajattelemaan kyseistä asiaa toisesta näkökulmasta. Vaikeus muuttaa toimintaa ja ajattelua liittyy läheisesti myös pakko-oireisiin, jotka ovat hyvin tavallisia syömishäiriötä sairastavilla. Pakko-oireita ovat esimerkiksi tarve pestä käsiä hyvin usein, pakonomainen asioiden tarkistaminen tai tarve tarkkaan järjestykseen. Pakko-oireet usein hankaloittavat sairastuneen arkea, mutta niiden tekemättä jättäminen taas tuottaa suurta ahdistusta.

Toiminta- ja ajattelutapojen muuttamisen vaikeus voi hankaloittaa myös toipumista. Toipuessa pitäisi pystyä tekemään asioita toisin kuin ennen ja luopumaan tutuista tavoista ja rutiineista. Oman toiminnan muuttaminen on haastavaa kelle tahansa, ja jos taustalla on vielä erityistä vaikeutta joustavuudessa, niin tällöin muutoksen tekeminen voi olla tavallistakin vaikeampaa.

Huomion kiinnittyminen yksityiskohtiin

Moni sairastunut jumiutuu tiettyihin ruoka-aineisiin, painolukemiin tai tiettyjen kehonosien ulkomuotoon. Tavallista on myös, että jokin yksittäinen toisen ihmisen sanoma kommentti voi jäädä voimakkaasti mieleen ja vaikuttaa käyttäytymiseen tai kokemukseen omasta itsestä. Tämän tyyppinen huomion kiinnittyminen yksityiskohtiin on myös yksi syömishäiriöihin yhdistetty neuropsykologinen piirre. Kun huomio jumittuu yksityiskohtaan, tulee kokonaisuuden hahmottaminen hankalammaksi.

Tavallista onkin, että sairastunut kokee esimerkiksi jonkin kehonosan vääränlaisena eikä huomaa sitä, että kokonaisuudessaan oma keho on hyvä. Usein myös syömiseen liittyy takertumista joihinkin yksittäisiin ruokiin tai ajatus siitä, että jokin yksittäinen ruoka pilaa kaiken. Tällöin voi olla vaikea muistaa ja uskoa, että mikään yksittäinen ruoka tai ruoka-aine ei ole haitallinen, vaan tärkeintä on tasapainoinen kokonaisuus. Huomion kiinnittyminen yksityiskohtiin voi näyttäytyä myös täydellisyyden tavoitteluna esimerkiksi opinnoissa tai työssä, jolloin mieleen voi jäädä voimakkaasti vain yksittäinen huonosti mennyt asia, vaikka kokonaisuus olisi ollut kuinka hyvä. Ajattelun joustamattomuus voi ennestään lisätä jumittumista yksittäisiin asioihin, vaikka järjellä ymmärtäisikin, että kokonaisuus on tärkeämpi kuin yksityiskohdat.

Vaikeus tunnistaa ja säädellä tunteita

Osalla syömishäiriötä sairastavista on hankaluuksia tunnistaa muiden ihmisten tunnetiloja ilmeiden, eleiden ja äänensävyn perusteella. Tavallisesti iso osa sosiaalisesta vuorovaikutuksesta tapahtuu sanattoman viestinnän välityksellä, ja haasteet havainnoida sanatonta viestintää voivat hankaloittaa ihmissuhteita. Usein myös oletamme, että oma havaintomme ja tulkintamme on oikea, minkä vuoksi hankaluus havainnoida toisten tunnetiloja ja sanatonta viestintää voi jäädä huomaamatta.

Toinen ihminen voi hermostua siitä, että häntä tulkitaan väärin, ja tämä voi tuottaa ristiriitoja. Virheelliset tulkinnat toisen tunnetiloista voivat myös johtaa siihen, että uusia ihmissuhteita on tavallista vaikeampi muodostaa. Yksinäisyyden kokemukset ovat tavallisia syömishäiriötä sairastavilla, ja hankaluudet tunnistaa tunnetiloja voivat olla yksi syy tämän taustalla. Tunnetilojen tunnistamisen hankaluus onkin piirre, joka voi tuottaa kuormitusta arjen vuorovaikutustilanteissa arjessa ihmissuhteissa esiintyvien vaikeuksien vuoksi.

Mistä nämä piirteet johtuvat ja mitä niille voi tehdä?

Neuropsykologiset piirteet ovat ainakin osittain perinnöllisiä, ja ne ovat siis olemassa jo ennen sairastumista. Samankaltaisia piirteitä on usein myös sairastuneen terveillä sukulaisilla. Sairaus kuitenkin todennäköisesti myös vahvistaa piirteitä, ja mitä pidempään sairaus jatkuu, sitä vaikeampi voi olla oppia uusia toimintatapoja. Uusien toimintatapojen oppiminen ei kuitenkaan ole onneksi koskaan liian myöhäistä, mutta se vaatii paljon työtä ja motivaatiota.

Neuropsykologiset piirteet ovat usein myös sellaisia, että niistä ei voi oppia kokonaan pois, koska ne liittyvät sellaisiin havainnointi- ja ajattelutapoihin, jotka ovat sidoksissa aivojen toimintaan. Omia haasteita voi kuitenkin oppia kiertämään ja kompensoimaan. Jos esimerkiksi huomaa, että tekee usein virheellisiä tulkintoja muiden tunnetiloista, voi opetella kysymään toiselta, miltä tästä tuntuu, sen sijaan että tulkitsisi asiaa itse.

Toiminnan joustavuutta voi taas harjoitella tekemällä aina välillä asioita toisin kuin on tottunut tekemään. Pikkuhiljaa joustamisesta tulee helpompaa, kun sitä jaksaa harjoitella. Tärkeää on kuitenkin muistaa olla syyllistämättä itseään siitä, jos esimerkiksi joustaminen tuntuu vaikealta ja toisin toimimaan opetteleminen kuormittavalta. Aivoissa ne yhteydet vahvistuvat, joita käytetään eniten, ja niiden uudelleen järjestyminen vaatii paljon toistoja ja kärsivällisyyttä, mutta muutos on aina mahdollista.

Omien haasteiden tunnistamisesta voi olla hyötyä silloinkin, kun niitä ei pysty muuttamaan. Tällöin voi olla itselleen myös armollisempi, ja kun jokin tuntuu oikein hankalalta, niin muistuttaa itseään siitä, että asia on oikeasti haastavampi kuin monelle muulle. Kaikilla ihmisillä on sekä vahvuuksia, että asioita, joissa ei ole niin taitava kuin joku muu. Kukaan ei ole täydellinen, eikä kenenkään tarvitsekaan olla.

Emma Saure
Psykologi, neurotieteen maisteri, väitöskirjatutkija

***

Lisää tietoa neuropsykologisista piirteistä:

https://blogs.helsinki.fi/aivotutkimus/2018/08/08/laihuushairio/
https://www.youtube.com/watch?v=24kZfxL86uQ
https://scienceispink.com/2020/01/26/autismikirjon-piirteet-ja-laihuushairio/
https://scienceispink.com/2017/12/05/anoreksiajaneuropsykologia/
https://syomishairioliitto.fi/blogi/arfid-kun-ruoka-pelottaa-inhottaa-tai-ei-kiinnosta