Syömishäiriöön sairastumista on lupa surra – kuten myös sairaudesta luopumista

Syömishäiriötä sairastava tarvitsee paljon ymmärrystä ja tukea oman merkitysmaailmansa käsittelyyn. Syömishäiriö aiheuttaa monenlaisia tunnereaktioita, jotka nostavat esiin erilaisia tapoja reagoida. Monet tunteet jäävät käsittelemättä syömishäiriön kertoessa sairastavalle, miten hänen tulee toimia ja suhtautua ruokaan. Tunteet kulkevat mukana, haluamme tai emme. Toisinaan mukana kulkevista tunteista esiin nousee suru.

Suru on kaikkialla ja suru koskettaa suurta joukkoa. Se koskettaa surijaa ja myös surijan verkostoa. Suru kulkee mukana kaikkialle. Sanotaan, että surun pisarat lentävät kauas. Voit kokea, että olet surun kanssa yksin mutta suru on aistittavissa silloin kun se on läsnä. Tällöin surusta voi tulla vihollinen ja yrität kovasti torjua sitä.

Entä jos ojentaisit surulle kätesi sen viedessä sinua tanssiin? Miettisit millaista kappaletta orkesteri soittaa tanssiessanne? Millaisessa paikassa tanssit ja keitä siellä on läsnä? Antaisit surun olla ajatusten ja mielikuvien tuottaja sen sijaan, että antaudut ehdottomasti surulle ja sen painolle. Suru painaa, oletko huomannut. Surulle voi hymyillä, onhan se vieras, joka satunnaisesti tulee kylään ja kertoo, että olet inhimillinen ihminen, jolla on syvät tunteet. Tästä voi olla kiitollinen ja antaa surun tulla käymään. Se tulee kertomaan sinulle tarinaa sinusta. 

On luonnollista surra menetettyjä asioita. Surun aika kestää tovin, ja useimmiten ennen pitkää mukaan tulee tunteita ja ajatuksia, jotka eivät tule surun kautta. Esimerkiksi syömishäiriöstä toipumisen eri vaiheissa koet erilaisia tunteita, jotka tekevät matkaa kanssasi. On luonnollista surra sitä, minkä menettää. Syömishäiriö on ollut ystävä, vihollinen, salaisuus, hymy, kipu ja monta muuta asiaa. Voi olla vaikeaa jättää näin voimakas ja tuttu kanssa kulkija. Ja sitä on lupa surra.

Kun ihminen on uuden edessä, kaipaa vanhoja asioita, joista ennen on saanut tukea. Silloin suru voi tulla kaipauksen kanssa. Jälleen kertoakseen, että olet ihminen. Kertoakseen, että olet kokenut jotain niin syvää, että se jättää jäljen. Voit viettää surun kanssa aikaa sitä tarkastellen. Voit antaa surulle värin, hajun, maun tai vaikka muodon.

Voit mielessäsi ottaa sen käteen ja tarkastella sitä. Samalla suru etääntyy sinusta ja huomaat, että olet ihminen, jossa on surua. Sinä et ole suru. Samoin voit tarkastella syömishäiriötä. Anna sille muoto ja ota se käteen, tarkastele sitä ja huomaa, että häiriö on eri asia kuin sinä. Sinä olet ihminen, jolla on syömishäiriö. Et ole itse syömishäiriö. Olet ihminen. Olet ihminen ja sinun historiasi tuotos. Olet paljon muutakin kuin ilo ja suru, syömishäiriö tai vika. Sinussa ne ovat ominaisuuksia, sinä olet sinä.

Paiskaa siis surun kanssa kättä, käy sen kanssa tanssiin ja anna sen viedä. Et ole tanssimassa kuin hetken ja ne hetket on syytä muistaa.

Jari Kortsalo, koordinaattori
SYLI-keskus Kuopio

Kuva: Stefano Pollio/Unsplash