Kuvassa graffitikuva, jossa kaksi perunanmallista hahmoa heiluttelee toisilleen, kuva on koristeellinen.

Tukea syömishäiriöstä toipumiseen – syömishäiriö ja ulkoistamisen tekniikka

26.4.2021

Yksi ratkaisukeskeisen psykoterapian tunnetuimmista tekniikoista lienee ulkoistamisen tekniikka. Tämä teksti käsittelee ulkoistamisen tekniikkaa syömishäiriöstä toipumisen tukena. Ulkoistamisen tekniikka, kuten mikään muukaan yksittäinen tekniikka ei ole ongelmaton tai sovellu kaikille. Siitä on kuitenkin ollut niin paljon apua sekä syömishäiriötä sairastaville että läheisille, joten haluan avata tekniikkaa. Tämän jälkeen voit itse päättää, soveltuuko se sinulle tukivälineeksi vai ei.

Mikä ihmeen ulkoistaminen?

Ulkoistaminen on apuväline, jota mm. terapeutit käyttävät auttaakseen asiakkaita tarkkailemaan ongelmiaan tai oireitaan ulkoapäin. Tiedetään, että kaikesta kärsimyksestä huolimatta syömishäiriötä sairastavat saattavat olla kiintyneitä omiin uskomuksiinsa tai oireisiinsa. Oireista (esim. ahmiminen, laihduttaminen, liiallinen liikunta) luopuminen koetaan haastavana mutta ennen kaikkea pelottavana. Oireet koetaan ehkä osana itseä, ja muista näkökulmista on vaikea olla tietoinen. Syömishäiriötä sairastava voi kokea vaikeaksi erottaa itsensä syömishäiriöstä ja syömishäiriöoireista, ja tähän ulkoistamisen tekniikasta voi saada hyvän avun.

Syömishäiriön ulkoistamisessa on yksinkertaistetusti kyse siitä ajatuksesta ja ymmärryksestä, että sairastuminen ei ole oma valinta eikä sairastunut voi käytökselleen tai ajatuksilleen mitään. Syömishäiriö ikään kuin peittää sairastuneen oman persoonallisuuden alleen.

Yksinkertainen esimerkki ulkoistamisesta on ajatus siitä, että syömishäiriötä sairastavan toisella olkapäällä istuu syömishäiriö ja toisella terve minä. Mitä voimakkaampi syömishäiriön ääni on, sitä rajumpaa oireilu on ja sitä vaikeampi sitä on vastustaa. Kun toipuminen edistyy, syömishäiriön ääni vaimenee, hyvinvointia tukeva ääni vahvistuu ja oireilu vähenee.

Moni syömishäiriötä sairastava kertoo, että heillä on erilaisia, ei erityisen mairittelevia nimiä syömishäiriölle. Ymmärrys siitä, että syömishäiriö ei ole itse valittu käyttäytymismalli, ja että sairauden kanssa voi ikään kuin käydä vuoropuhelua, on auttanut monia toipumisessa. Syömishäiriö voidaan ajatella esimerkiksi mörkönä tai peikkona, joka saa sairastuneen käyttäytymään tietyllä tavalla.

Ulkoistaminen auttaa osaa sairastavista ymmärtämään omaa käytöstään ja oireiluaan, ja pääsemään ehkä myös eroon syyllisyydestä, joka sairauteen ja sairastumiseen saattaa liittyä.

Syömishäiriön ulkoistaminen auttaa erityisesti läheisiä

Syömishäiriön ulkoistamisesta on hyötyä erityisesti läheisille. Ulkoistaminen auttaa ymmärtämään sairastuneen usein oudolta ja pelottavaltakin tuntuvan käytöksen. Ulkoistaminen auttaa pysymään kärsivällisenä, empaattisena mutta jämäkkänä ja suuntaamaan läheisen omat negatiiviseksi koetut tunteet kohti sairautta, ei sairastunutta.

Läheisille ulkoistaminen tuo usein myös vapautuksen syyllisyyden tunteesta. Ei ole kenenkään vika, että lapsi tai kumppani on sairastunut, käyttäytyy aggressiivisesti tai pelottavasti. Syömishäiriö voi saada sairastuneen paiskomaan lautasia seinälle, kiroilemaan, huijaamaan, manipuloimaan. Edellä mainittu käyttäytyminen on yleistä silloin kun syömishäiriö tuntee olonsa uhatuksi, ja kun sitä aktiivisesti vastustetaan. Usein vastustaminen voi olla rajojen asettamista, ruokailuissa tukemista, jämäkkyyttä eli syömishäiriöoireisiin puuttumista.

Kritiikkiä ulkoistamisen tekniikkaa kohtaa

Olen tehnyt lähes 20 vuotta töitä syömishäiriöiden parissa ja hyvin tietoinen siitä, että ulkoistamisen tekniikkaa myös vastustetaan tai sitä ei koeta itselle sopivaksi tai siitä nähdään jopa olevan haittaa. Nämä ajatukset ovat arvokkaita ja totta.

On hyvä muistaa, että ulkoistamisen tekniikka ei sovi kaikille eikä kaikissa vaiheissa syömishäiriötä. Se on vain yksi jäsennystekniikka muiden joukossa, ja juuri sinulle joki muu viitekehys saattaa toimia paljon paremmin. Monelle esim. dialektinen tulokulma, jossa tunnesäätelyn opettelu ja helpottaminen ovat keskiössä, voi toimia paljon paremmin.

Lisäksi menetelmät ovat aina vain menetelmiä. On vaikea uskoa, että joku olisi toipunut vain yhtä menetelmään hyödyntämällä. Toipuminen on kokonaisvaltainen prosessi, joka vaatii ennen kaikkea toisen ihmisen kokonaisvaltaista kohtaamista, ei menetelmäkikkailua.

Syömishäiriötä sairastava ja ulkoistaminen – ongelmakohtia

Näen itse ulkoistamisen tekniikan toimivaksi syömishäiriön alkuvaiheessa, kun sairautta vasta yritetään ymmärtää ja asettaa viitekehykseen. Se voi tuoda myös turvaa ja lohtua sekä vapauttaa syyllisyyden taakasta. Minä en ole yhtä kuin syömishäiriö – minulla on sairaus nimeltä syömishäiriö.

Syömishäiriöstä toipuminen on usein kuitenkin kivulias prosessi, johon kuuluu myös epämiellyttävien tunteiden ja ajatusten opettelua. Näissä kivuliaissa kohdissa on helppo mennä myös väärällä tavalla ulkoistamisen matkaan.

En voi itselleni mitään, koska mulla on tämä syömishäiriö. En pysty koskaan muuttamaan käyttäytymistä, koska mulla on tämä syömishäiriö. No, tässä kävi taas näin, koska syömishäiriö sanoi, että…

Samat lauseet, jotka jossain kohtaa voivat tuoda helpotusta, voivat olla toipumisen tiellä. Jotta voi toipua, täytyy opetella myös ottamaan ja kantamaan vastuuta. Tähän ei missään nimessä pidä pystyä yksin, vaan opetella uusia taitoja yhdessä esim. luotettavan terapeutin kanssa ja päästää vähitellen syömishäiriöstä irti.

Läheiset ja ulkoistaminen – ongelmakohtia

Jos läheinen jää kovin tiukasti kiinni ulkoistamisen ajatteluun, saattaa hänellä olla haastavaa hahmottaa niitä syitä, joita sairastumisen takana on. Syömishäiriö ei ole koskaan tyhjiössä puhjennut sairaus, vaan siihen vaikuttavat mm. geenit, kasvuympäristö, persoona ja temperamentti sekä yhteiskunta.

Läheisten onkin hyvä tiedostaa, mitkä tekijät esim. omassa perheessä ovat saattaneet altistaa syömishäiriölle, ja tässä kohtaa ulkoistamisen tekniikan taakse voi olla houkuttelevaa mennä piiloon. Rehellinen peiliin katsominen on tarpeellista ihan jokaiselle, jotta syömishäiriöstä voi toipua. Peilin kanssa ei kannata kuitenkaan jäädä jumiin. Peiliin katsoessa voi neutraalisti todeta, että aah, meidän perheessä olikin tällaista ja se on saattanut vaikuttaa sairastumiseen. Koska mennyttä ei voi muuttaa, onkin voimavarat syytä keskittää tulevaan ja toipumista vahvistavien tekijöiden rakentamiseen.

Lopuksi

Olisi hienoa kuulla kokemuksianne ulkoistamisesta. Onko ulkoistamisen tekniikka sinulle tuttu tai oletko käyttänyt sitä? Toimiko ulkoistaminen sinulla tai läheiselläsi?

Muistetaan samalla kunnioittaa keskustelussa toisten mielipiteitä ja kokemuksia.

Kirsi Broström, toiminnanjohtaja
Syömishäiriöliitto

Arkistot

Archives

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Muita kirjoituksia samasta aiheesta