Hermosto ja vireystilan säätely
Hermostomme reagoi eri tavoin erilaisiin tapahtumiin ja tilanteisiin päivän aikana. Läheisenä hermosto lähtee helposti ylivirittymään jatkuvan huolen takia. Toisaalta voi käydä myös niin, että pitkäaikainen ylivireys johtaa lamaantuneeseen alivireyden tilaan.
Hermostomme automaattisiin reaktioihin emme juuri pysty vaikuttamaan, mutta voimme opetella palauttamaan itsemme ja hermostomme takaisin rauhalliseen tilaan.
Miten hermosto toimii?
Hermostomme toimii pääasiassa automaattisesti, eli tahdosta riippumattomasti. Monet toimet, joita teemme päivittäin, eivät vaadi lainkaan ajatustyötä. Keho vain toimii. Osa hermostosta taas on tahdonalaista, eli voimme päättää nostaa vaikkapa pudonneen tavaran lattialta tai ottaa kävelyaskeleen.
Tahdosta riippumaton, eli autonominen hermosto, jakautuu kahteen eri osaan: parasympaattiseen eli ns. levon hermostoon ja sympaattiseen eli ns. toiminnan hermostoon. Kun sympaattinen hermosto aktivoituu, sydämen syke nousee, hengitys kiihtyy, verenpaine kohoaa ja ruoansulatus heikkenee. Keho valmistautuu toimimaan. Kun taas parasympaattinen hermosto aktivoituu, alamme palautua. Sydämen syke rauhoittuu, hengitys tasaantuu, verenpaine laskee ja ruoansulatus aktivoituu.
Sietoikkuna
Sietoikkuna on tila, jossa vireystila on sopiva. Sopivassa vireydessä on helppo keskittyä, tunnistaa kehon viestit ja tarpeet (esim. nälästä ja levon ja liikunnan tarpeesta), pitää taukoja, käsitellä tunteita, rauhoittua illalla yöunille ja olla rakentavassa vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
Sietoikkunan koko on jokaisella yksilöllinen. Siihen vaikuttavat muun muassa perinnölliset tekijät, sekä aiemmat kokemuksemme. Toiseen jokin tilanne tai tapahtuma ei juuri vaikuta, ja toinen menee ylikierroksille tai lamaantuu kokonaan. Tärkeintä onkin oppia tunnistamaan, miten itse reagoi kehollisesti. Milloin tarvitsee palautua, milloin aktivoitua ja mitkä keinot itselle toimivat.
Sietoikkunan sisällä palautuminen mahdollistuu.
Vireystilan säätely
Vireystila vaihtelee luonnollisesti päivän aikana kehon omien säätelymekanismien ansiosta. Myös erilaiset tapahtumat ja tilanteet vaikuttavat vireystilaan. Jos menet vaikka työhaastatteluun tai pitämään esitelmää yleisön eteen, todennäköisesti vireystilasi nousee ja sympaattinen hermostosi on aktiivisempi. Tämän jälkeen vireystilan kuuluu laskea, kun jännittävä tilanne on ohi.
Jos sympaattisen hermoston aktiivisuus jatkuu pitkään, voi seurata ylivireystila. Tämän merkkejä ovat muun muassa lihaskireys ja jännittyneisyys, kiputilat, vaikeasti hallittavat tunteet (kuten ärtymys, liika huolehtiminen, pelkotilat) sekä univaikeudet. Jos ylivireys jatkuu, keho voi ajaa itsensä ns. virransäästötilaan, eli alivireyteen. Tällaisessa tilassa voi olla esimerkiksi apaattinen ja masentunut, uupunut, lamaantunut, vetäytyvä ja saattaa olla vaikea tarttua arkisiin toimiin.
Mitä enemmän elämässä on turbulenssia, sitä enemmän on syytä kiinnittää huomiota päivittäiseen palautumiseen.
Jos tunnistat itsessäsi ylivireyttä, kokeile näitä harjoituksia:
- Rauhoittava huu-hengitys
- Hengitetään yhdessä
- Hengitä kanssani
- Ystävälliset lauseet
- Kiertäjähermon herättely
- Mielipaikka
- Luontokävely
Jos tunnistat itsessäsi alivireyttä, kokeile näitä harjoituksia
- Tunne energiaa!
- Oma voimani
- Vahvista rajasi
- Luontokävely
Kaikki harjoitukset löydät täältä.
Kaukaa viisas
Kurssia on helpompi korjata heti, kun huomaa sen olevan menossa väärään suuntaan. Kannattaa tarttua stressin merkkeihin, kuten vireystilan voimakkaaseen heilahteluun, silloin, kun ne ovat lieviä. Stressi ei ole haitallista, jos palaudumme siitä. Pitkään jatkuvana stressillä taas on tutkitusti paljon vaikutuksia terveyteemme.
Pienikin palautumisen hetki voi tehdä ison muutoksen olotilaan.