21.11.2018

Iso osa ihmisistä kokee häiriöitä mielenterveydessään elämänsä aikana. Mielenterveys ei ole koko elämän mittainen vakio. Se ei ole mustavalkoinen siten, että sitä joko on tai ei ole. Mielenterveys pysyy paremmassa kunnossa, kun mielen ongelmia ei tarvitse salailla ja hävetä. Kouluissa, työpaikoilla, harrastuksissa ja bussipysäkillä  on tänäänkin ihmisiä, jotka parhaan kykynsä mukaan peittävät ongelmansa sen sijaan, että puhuisivat niistä.

Keho sairastaa

Jos selkä on kipeä, uskalletaan siitä todennäköisesti kertoa eikä sitä yritä peitellä kaikin keinoin. Selkä voi olla kipeä monella tapaa: eri kohdista, eri asteista kipua ja vaikutukset toimintakykyyn ovat monenlaiset. Selkä on voinut kipeytyä pitkään jatkuneista virheellisistä työasennoista, vedosta, seurauksena äkillisestä traumasta (kaatuminen, kolari) tai rakenteellisesta alttiudesta tai jostain sairaudesta.

Iso osa selkäkivuista hoituu, kun osataan tunnistaa, mistä selkä kipeytyy. Tarvitaan ehkä pilatesta, fysioterapeuttia ja lääkkeitä. Osaan auttaa kirurgi. Osaan ei sekään. Iso osa selkäkipuisista on toimintakykyisiä, kun osataan tunnistaa ongelma ja selvitetään tarvittavat hoito- ja tukikeinot. Osalla kipu on niin suurta, että se vie toiminta- ja työkyvyn. Ja elämänilon. Ainakin ajoittain.

Kun mieli on kipeä

Jos mieli on kipeä, voi sekin olla kipeä monella tapaa. Kipeällä mielellä voidaan tarkoittaa oireilua ja diagnosoituja mielen sairauksia. Sillä voidaan tarkoittaa eri asteista ja eri tavoilla toimintakykyyn vaikuttavia oireita. Ahdistusta, masennusta, itsetuhoisuutta, pelkotiloja, pakko-oireita, pakkoajatuksia, eristäytymistä, unettomuutta, yksinäisyyttä, häpeää, harhoja, maniaa… Ihmisestä, oireilusta tai sairaudesta ja sen vaiheesta riippuen jotain näistä tai monia ilmenemismuotoja samanaikaisesti.

Mielen kipeytymisen taustalla voivat vaikuttaa pitkäkestoinen henkinen paine (kiusaaminen, kaltoinkohtelu, kohtuuton työmäärä tai vaikka pitkään jatkunut fyysinen kipu), äkillinen, järkyttävä trauma (väkivallan kohteeksi tai onnettomuuteen joutuminen) ja usein myös geneettinen alttius, joka mahdollistaa juuri tietyn sairauden synnyn (syömishäiriö, skitsofrenia).

Aivan kuten selkäkivussa, iso osa mielen oireilusta saadaan – tai saataisiin, jos niistä uskallettaisiin puhua – haltuun ja hoidettua. Ensin täytyyy kuitenkin tunnistaa, mikä kipua aiheuttaa ja sen jälkeen alkaa hakea siihen apua ja tukea. Osa tarvitsee lääkitystä ja pidempikestoista kuntoutusta joskus läpi koko elämän. Osalla mielen kipu on vie työ- ja toimintakyvyn. Ja elämänilon ainakin ajoittain. Kuten pitkäkestoisessa, huonosti hoitoon vastaavassa fyysisessä kivussa.

Kuvion kivun taustalla voi siis saada kuulostamaan melko lailla samalta niin selkäkivussa kuin mielen kivussakin. Ajattelen, että joskus on myös tervettä, että mieli ei sopeudu. On normaalia, että mieli oireilee tilanteissa, jotka ovat kohtuuttomia käytettävissä oleviin voimavaroihin nähden. Mieli kertoo, että nyt pitäisi tehdä jotain. Jonkin pitäisi muuttua.

Katto korkealla ja seinät leveällä

Tällä viikolla sosiaalisessa mediassa oli miestenpäivän innoittamana paljon pohdintaa siitä, kuinka kapea mieskäsitys meillä edelleen on. Samaa teemaa, mutta eri näkökulmasta, on ansiokkaasti tuotu esille mm. Vaakakapinan toimesta: kuinka kapea onkaan käsitys siitä, millainen keho on normaali. Sukupuoliroolit ja seksuaalinen suuntauminen lokeroidaan mielellään ahtaasti, jotta ei tarvitse operoida minkään itselle vieraan tai hämmennystä aiheuttavan asian kanssa. Ihan meidän kaikkien mielenterveyden kannalta olisi kuitenkin varmaan parempi, jos katto olisi korkealla ja seinät mahdollisimman leveällä sen suhteen, mikä on ihan riittävää, ookoo ja normisettiä.

Ystävyydellä
Tea Viljanen, puheenjohtaja
Syömishäiriöliitto-SYLI ry

Muita kirjoituksia samasta aiheesta